Milloin itsestä huolehtiminen muuttuu itsekeskeisyydeksi? Mikä on tervettä rajanvetoa ja mikä itsekkyyttä?

Luin hiljattain Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Itsekkyyden aika, joka on herättänyt paljon keskustelua viime viikkoina. Nähtyäni aiheesta lyhyitä klippejä ja haastatteluja, halusin tietää mistä tämä kaikki keskustelu kumpuaa. Teema kiinnosti, koska kohtaan työssäni paljon ihmisiä, jotka ovat uupuneet joustaessaan aivan liikaa. Heille terveen itsekkyyden opettelu on tärkeää. Halusin selvittää, miten psykologian emeritaprofessori määrittelee liiallisen itsekkyyden. 

Yltiöyksilöllisyyden kulttuuri

Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoittaa minäkeskeisyydestä ja siitä, kuinka jatkuva itsen kuuntelu, aidon itsen määrittely ja itsestä huolehtiminen ovat nykykulttuurissa suorastaan ihmisen velvollisuuksia. Yksi asia, jota kirjassa käsitellään paljon on sosiaalisen median rooli yltiöyksilöllisen kulttuurin vahvistajana. ”Minä itse” -asenne aiheuttaa hankaluuksia mm. yhteisiin sääntöihin sopeutumisessa. 

Onni ja tyytyväisyys omaan elämään löytyy harvoin tutkimalla itseä loputtomiin.

Olen samaa mieltä siitä, että omaan napaan tuijottaminen voi mennä liiallisuuksiin. Ihminen voi tehdä vaikkapa itsensä kehittämisestä niin massiivisen projektin, että se vie jo liikaakin aikaa ja energiaa. Onni ja tyytyväisyys omaan elämään löytyy harvoin tutkimalla itseä loputtomiin, vaan ihminen voi kokea suurta tyydytystä tekemällä jotain hyödyllistä itseä suuremman yhteisen tavoitteen eteen.

Rajojen väärinkäyttöä?

Kirja oli täynnä viisaita ajatuksia, jotka nojaavat vahvasti tutkimustietoon. Olin kyllä hieman järkyttynyt siitä, millaisen kuvan se jätti nykymaailmasta. Onko kulttuurimme todella sellainen, että se sallii käytösmalleja, jotka ennen olisivat edustaneet narsistista itsekeskeisyyttä? Onko esimerkiksi rajojen käsite enää terve, vai käytetäänkö rajoja nykyään näppäränä selityksenä sille, että voidaan tehdä mitä huvittaa? Missä kulkee itsekeskeisyyden ja terveen itsekunnioituksen rajapinta? Seuraavassa ajatuksiani siitä.

Terveet rajat

Tiivistetysti voisi sanoa että terveet rajat tarkoittavat kykyä tunnistaa ja suojella omaa

• aikaa
• energiaa
• tunteita
• arvoja
• ajatuksia
• fyysistä ja psyykkistä tilaa

Ne ovat käytännössä vastaus kysymykseen: “Missä minä lopun ja toinen alkaa?”

Terveissä rajoissa yhdistyvät itsekunnioitus ja toisten huomioiminen. Ne eivät siis ole omien mielihalujen palvelemiseksi tarkoitettu joustamaton systeemi, vaan enemmänkin joustava säätelyjärjestelmä. Voisi myös muotoilla niin, että terve raja on selkeä, mutta ei hyökkäävä. Se suojaa, mutta ei sivuuta täysin muita tai pyri katkaisemaan yhteyttä muihin (ellei esimerkiksi turvallisuuden tähden ole aivan pakko).

Milloin rajat muuttuvat itsekkyydeksi?

Kaikki rajanveto ei ole hyvästä. Rajat alkavat kallistua itsekkyyden puolelle, kun:

1. Toisten tarpeet mitätöidään täysin

• “Minä teen vain mitä haluan, muut saavat pärjätä.”
• Ei haluta joustaa missään tilanteessa.

2. Vastuu omista teoista pyritään välttämään

• Omia rajoja käytetään perusteluna sille, ettei tarvitse huomioida seurauksia muille.

3. Rajaa käytetään vallankäyttöön

• Rajalla kontrolloidaan muita (esim. uhkailu).
• Rajalla asetetaan ehtoja, jotka ovat kohtuuttomia.

4. Empatia katoaa

• Ei haluta tai kyetä näkemään toisen näkökulmaa.
• Vuorovaikutus muuttuu yksisuuntaiseksi.

Terveissä rajoissa yhdistyvät itsekunnioitus ja toisten huomioiminen.

Tervettä rajanvetoa ei myöskään ole se, että suljetaan toinen ihminen pois omasta elämästä, koska hänellä on eri mielipiteitä kuin itsellä tai hänellä on meneillään rankempi ajanjakso omassa elämässä, eikä hän jaksa olla sellainen kuin haluaisit hänen olevan. Tällaista ghostaamista tuntuu tapahtuvan valitettavan usein nykyään. Terveissä ja aikuisissa ihmissuhteissa siedetään erilaisuutta, hankalia elämänvaiheita ja epämukaviakin tunteita toista hylkäämättä.

---

Jos mietit mihin vetää omat rajasi, kurkkaa kirjani Nyt riittää – rajat kiltteydelle. Se käsittelee selkeästi ja esimerkkien avulla, miten terveillä rajoilla voi tukea omaa hyvinvointia ja luoda ihmissuhteisiin parempaa selkeyttä ja toimivuutta.