Rakastuitko ihmiseen vai fantasiaan hänestä? – Tällainen on traumakiintymyssuhteen ansa

L/over -sarja on herättänyt paljon ajatuksia epäterveestä rakkaudesta ja lähisuhdeväkivallasta. Aihe on hemmetin vaativa, ja silti ilmiö on täysin todellinen. Hyvä että siitä siis puhutaan!

Rakastumisen tunne voi olla huumava, ja ne ruusunpunaiset linssit ovat ihan tosi ilmiö sekin. Traumakiintymyssuhteen alku on valitettavasti liian hyvää ollakseen totta. Tällöin satuttava käytös hiipii mukaan pikku hiljaa, mutta itse pitää vielä kiinni fantasiakuvastaan toiseen liittyen. Fantasian murskaantuminen kun ei ole psyykkisesti mitenkään helppoa.

Fantasian murskaantumiseen voi liittyä häpeää, valtavaa pettymystä ja usein myös ajatuksia, kuten ”Miksi olin niin tyhmä, että menin tällaiseen kuvioon?”. Kyse ei kuitenkaan ole kenenkään tyhmyydestä. Vaatii valtavaa rohkeutta uskaltaa katsoa sitä, mitä suhteessa todella tapahtuu.

Usein silloin, kun fantasia alkaa murtumaan, olemme jo niin sanotusti syvässä päädyssä suhdetta. Siellä on jo monenlaista sitoumusta, joista irrottautuminen ei ole ihan helppoa – varsinkaan, kun oma pää on vielä sumeana ristiriitaisuuksista. Sillä niitähän traumakiintymyssuhteessa riittää.

Saattaa olla, että uskomme että juuri me olemme niin erityisiä, että toinen viimein muuttuisi. Tai sitten osa traumasuhteen rakkauspommitusta on se, että toinen pyrkii tekemään olosi supererityiseksi.Tällöin itseasiassa rakastumme myös siihen fantasiaan, että minä olen erityinen.

Fantasiaan rakastuessamme tulemme myös törmäämään erityisyyden vastakohtaan: ei-erityisyyteen. Tämä kivulias ailahtelu erityisyyden ja ei-erityisyyden välillä vaihtelee traumakiintymyssuhteessa. Välillä ollaan taivaissa, sitten helvetissä. Usein ne taivaskokemukset alkavat sitten jäädä yhä vähäisemmiksi.

Jos toinen ihminen on saanut mielessämme vallan määritellä erityisyytemme, hän voi silloin myös kuvitteellisesti “ottaa sen pois”. Ja sitten tietysti haluaa taistella tiensä takaisin sinne erityisyyteen!

Sitä taistelua et voi voittaa muutoin, kun tulemalla aikuiseksi ja terveellä tavalla erityiseksi itsellesi.

Osa väkivallan (myös henkisen) kehää on se että riipiviä vaiheita seuraa jonkinlainen hyvittelyvaihe. Tässä vaiheessa irtaantuminen on vaikeinta. On tärkeää alkaa katsoa suhteen kaavamaisuutta. Lue tästä kirjoituksesta traumasuhteen vaiheista: https://hidastaelamaa.fi/2021/02/traumasuhteen-tyypilliset-vaiheet/

Toipuminen tällaisesta suhteesta on mahdollista, mutta mikään hokkuspokkus-juttu se ei valitettavasti ole.

On tärkeää opetella terveitä itsensä suojaamisen taitoja, tunnistaa manipulaatio sekä olla lähtemättä mukaan traumakehälle, vaikka toinen miten provosoisi tai rakkauspommittaisi.

Tarvitset selkeät rajat, tunnesäätelykeinoja tunnemurskyjen läpi elämiseen sekä omien arvojesi kirkastamista, jotta voit kulkea kohti selkeyttä ja vakautta. Muistathan: Rakkauden ei kuulu olla repivää draamaa. Rakkauden kuuluisi olla valtaosan ajasta voimavara ja turvasatama.

Uskalla katsoa rehellisesti seuraavia kysymyksiä:

Millaiseksi tämä suhdedynamiikka saa minut tuntemaan itseni valtaosan ajasta?

Tekeekö tämä suhde minulle syvällä tasolla hyvää?

Kunnioitanko ja arvostanko sitä, miten toinen toimii suhteessa?