Valitettavan monilla on nykyhetkessä esimerkiksi seuraavanlaisia oireita: niskahartia-alueen ja purentalihasten jännitys- ja kiputiloja, vatsavaivoja, päänsärkyjä tai jatkuvan ylivireyden seurauksena univaikeuksia. Voisiko olla mahdollista, että näiden oireiden juuret voivat ainakin osin olla peräisin omista lapsuudenkokemuksista?
Pienellä lapsella ei ole kykyä tai mahdollisuutta sanoittaa kokemuksiaan, silti hänen kehonsa muistaa, ja tämä ”kehomuisti” on olemassa meissä vielä tänäkin päivänä. Pelko, hämmennys, jännitys, kiukku, viha tai suru voivat jäädä sanattomiksi kokemuksiksi, etenkin jos niiden ilmaiseminen ei ole tuntunut turvalliselta. Tällaisessa tilanteessa keho alkaa mukautua ja jopa ennakoida, miten kannattaa reagoida tietyissä, samantyyppisissä tilanteissa. Tämä on automaattinen ja samalla hyvin viisas mekanismi meissä kaikissa.
Leuka ja niska jännittyvät, hartiat kohoavat. Hengitys pidättyy ja muuttuu pinnalliseksi. Kurkun alue lukittuu – on turvallisempaa vaieta kuin puhua. Keho voi myös tuntua turtuneelta, lamaantuneelta ja voimattomalta.
Kun keho muistaa, kyse on pitkälti proseduraalisesta muistista
Kun puhumme kehomuistista, muistaminen ei tapahdu pelkästään sanojen tai tietoisesti mieleen palautettavien tapahtumien kautta. Osa kokemuksista tallentuu niin sanottuun proseduraaliseen muistiin, eli sellaiseen muistiin, joka liittyy opittuihin toimintamalleihin, reaktioihin ja kehollisiin tapoihin olla maailmassa. Proseduraalinen muisti on “muistia ilman sanoja” – se näkyy tavanomaisten arjen toimintojen automatisoitumisen lisäksi siinä, miten hengitämme, jännitymme, vetäydymme, miellytämme tai valpastumme tietyissä tilanteissa, jopa ennen kuin ehdimme reaktioitamme tiedostaa.
Nämä mallit voivat myöhemmin näkyä aikuisuudessa ahdistuksena, kroonisena jännityksenä, vaikeutena puhua omista tarpeista, miellyttämisenä tai ihmissuhteiden toistuvina kaavoina, joita on itsekin vaikea ymmärtää. Tässä on kyse siitä, että kehosi suojelee yhä sitä lasta, joka joskus olit, ja tämä on yhteistä meille kaikille.
Proseduraalinen muisti selittää myös, miksi pelkkä järjellä ymmärtäminen ei aina riitä muuttamaan syviä reaktioita. Vaikka aikuisen mieli tietäisi, että nyt on turvallista, keho voi silti toimia vanhan mallin mukaan. Keho ei tee sitä siksi, että se olisi vääränlainen tai huono, vaan siksi, että se on joskus oppinut tämän tavan selviytyä.
Miten keho voi oppia uutta?
Hyvä uutinen on, että vaikka keho on jossain vaiheessa elämää oppinut suojautumaan, se voi myös oppia uutta. Kun hermosto saa riittävästi turvallisia, toistuvia ja kannattelevia kokemuksia, vanhat mallit voivat alkaa vähitellen muuntua, pehmetä. Tätä voisi kuvata kehon uudelleenjärjestäytymisenä*: hengitys löytää automaattisesti lisää tilaa (jopa ilman tietoista harjoittelua), lihasjännitys alkaa hellittää, ääni vapautuu, liike muuttuu luonnollisemmaksi ja omat, aidot tunteet ja ilmaisut voivat tulla näkyviksi, vaikka vähän alkuun jännittäisikin.
Kehon uudelleenjärjestäytyminen ei tarkoita sitä, että menneet kokemukset poistuisivat kehomuistista ja tietoisuudesta. Se tarkoittaa, että keho saa mahdollisuuden oppia uutta. Keho voi päivittää vanhaa proseduraalista muistiaan uusien kokemusten avulla: nyt ei tarvitsekaan enää olla jatkuvasti varuillaan, nyt voi hengittää vapaammin, nyt voi vähitellen tulla näkyväksi ja kuuluvaksi. On lupa olla minä.
Tämä tapahtuu harvoin pakottamalla, yrittämällä hallita prosessia tai harjoittelemalla yksittäisiä ”temppuja”. Se tapahtuu turvallisuuden, läsnäolon, hyväksynnän ja lempeän toiston kautta, usein yhteydessä itselle turvallisten ihmisten kanssa. Kun keho kokee yhä uudelleen, että tässä hetkessä on enemmän turvaa kuin ennen, se voi alkaa luopua vanhoista suojarakenteistaan.
Juuri tästä on kyse myös sisäisen lapsen kohtaamisessa. Silloin sama keho, joka pitkään auttoi sisäistä lasta selviytymään, voi alkaa tukea myös tässä hetkessä elävää aikuista elämään vapaammin ja turvallisemmin.
Lue aiheesta lisää kirjasta Kohtaa sisäinen lapsesi.
*Kehon uudelleenjärjestäytyminen on termi, jota käytetään psykofyysisessä psyko- ja fysioterapiassa.
