Pettymys kuuluu elämään. Se saapuu silloin, kun jokin itselle tärkeä asia ei mene niin kuin toivoo. Työhakemus jää ilman vastausta. Toivottu opiskelupaikka ei aukea. Sopimusta ei synny. Tärkeä esitys menee pieleen. Joskus pettymys tuntuu aivan ylivoimaisen raskaalta. Silloin siihen on yleensä liimautunut kiinni toinen tunne: häpeä.
Pettymys liittyy tilanteeseen ja häpeä ihmiseen itseensä. Pettymys sanoo ”Tämä ei onnistunut”, ja häpeä väittää, että epäonnistuminen johtuu siitä, että minussa ihmisenä on jotain vikaa. Kun nämä kaksi sekoittuvat toisiinsa, pettymys alkaa tuntua lähes sietämättömältä. Epäonnistunut hetki voi kasvaa kertomukseksi siitä, millainen ihminen olen.
Häpeä syntyy siitä, mitä mielessämme kuvittelemme muiden meistä ajattelevan. Se saa meidät uskomaan, että muut pitävät meitä epäpätevänä, heikkona, riittämättömänä tai jollakin muulla tavalla viallisena. Omat oletukset muiden ajatuksista ja arvioista saavat olon niin noloksi, että haluaisi haihtua ilmaan tai vajota maan alle – kadota pois muiden katseilta.
Häpeällä on pitkät käsivarret. Se ei vaikuta vain siihen, miltä yksittäinen tilanne tuntuu. Jos häpeä saa vallan, alamme varoa tilanteita, joissa on mahdollista epäonnistua. Häpeän logiikka on yksinkertainen: jos en näy, en voi nolata itseäni. Häpeän otteessa elämä kaventuu ja menetämme mahdollisuuden yrittää ja onnistua.
Häpeän otteen voi opetella irrottamaan kun ensin tunnistaa, että häpeä yrittää luikerrella mukaan kokemukseen yhdessä pettymyksen kanssa. Kun pettymyksen ja häpeän yhdistelmän tunnistaa, ne voi erottaa toisistaan. Silloin pettymys ei enää tunnu murskaavalta. Se tuntuu ikävältä, mutta se ei määritä ihmistä. Se kertoo vain, että jokin ei tällä kertaa onnistunut.
Kun oivaltaa, että oma arvo ei ole sidottu suorituksiin, vapautuu uskallusta. Silloin ei tee asioita todistaakseen kelpaavansa, vaan siksi, että asiat, joita tekee ovat itselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Pettymys voi silloin olla vain sitä mitä se on, ikävä tunne ja yksi kokemus matkalla eteenpäin. Pettymyksen hetkellä voi myös muistuttaa itseään siitä, että pettymykset kuuluvat matkaan.
Pettymys ei kerro mitään siitä, kuka sinä olet. Se on merkki siitä, että on uskaltanut yrittää.
