Joskus sitä ajattelee, että vain täyteen ahdettu kalenteri, tiukat deadlinet tai turhat palaverit kuormittavat. Toki nekin. Mutta on muutakin. Tässä niistä kolme.
1. Syyllisyys levosta
Tunnistatko tilanteen: kun olisi hetki aikaa hengähtää, samalla sekunnilla päähän singahtaa seitsemäntoista asiaa, jotka pitäisi tehdä.
Astiakaappi pitäisi siivota. Siihen yhteen sähköpostiin pitäisi vastata. Pitäisi sitä, pitäisi tätä.
Suorituskulttuuri on huijannut meidät uskomaan, että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain – muutenhan sitä on laiska. Siksi lepääminenkin tuntuu väärältä tai joskus jopa syntiseltä.
Silloin saattaa huomaamattaan sabotoida itseään:
Sättii itseään laiskaksi. Tsekkailee vähän työsähköposteja, jotta tuntuisi, että tekee edes jotain. Pyörittää päässään loputonta listaa siitä, mitä kaikkea pitäisikään olla tekemässä, jotta tulisi fiilis, että asiat edistyvät edes johonkin suuntaan.
Mutta ei se ole silloin lepoa. Se on pikemminkin kuin tuskallista jälki-istuntoa, joka ei todellakaan rentouta, palauta, virkistä tai auta muutenkaan mitään.
Lepoa ei kannata pilata itseltään sättimällä itseään laiskaksi, vilkuilemalla työsähköpostia tai laatimalla itselleen aina vain uusia ulottuvuuksia saavaa tehtävälistaa.
2. Pakkopositiivisuus
Jos vaatii itseltään joka käänteessä positiivista asennetta, saattaakin tulla väistelleeksi hankalia tunteita, joille on yleensä täysin ymmärrettäviä ja varsin inhimillisiä syitä.
Myönteisyydessä ei ole tietenkään mitään väärää, mutta pakkopositiivisuus on kokonaan toinen juttu. Se on kuin työntäisi rantapalloa veden alle: voimia saa käyttää ihan pirukseen, mutta lopulta pallo lennähtää silti pintaan veden pärskyessä naamalle. Melko raskasta.
Tunteet eivät itsessään ole hyviä tai huonoja. Vaikeatkin tunteet ovat aina signaali. Niitä on tärkeä uskaltaa pysähtyä tarkastelemaan ja varsinkin kokemaan (siis ihan kehossa) sen sijaan, että ne vain sivuuttaa kiellettyinä ja pahoina ja vääntää naamansa väkisin hymyyn. Paljon helpommalla pääsee, kun antaa itselleen luvan tuntea myös niitä paskista paskimpia fiiliksiä.
3. Sisäistetyt vaatimukset ja ihanteet
Päässämme pyörii yllättävän kirjava joukko erilaisia uskomuksia siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä, jotta olisi kunnollinen ihminen.
Matot on pestävä juhannukseksi.
Kirja on luettava aina loppuun saakka.
Lanttulaatikko on tehtävä jouluksi, kun mummokin aina teki.
Hankala ei saa olla.
Kunnon ihminen kävelee päivittäin 10 000 askelta.
Itselleen ei voi ostaa kukkia, jos niitä ei ole ensin ansainnut.
Jos ulkona paistaa aurinko, sisällä ei saa olla.
Lepo pitää ansaita raatamalla.
Tietyssä iässä elämän pitää näyttää siltä ja tältä.
Vain heikot uupuvat.
Jos ei ota itseään niskasta kiinni, mitään ei tule tehdyksi.
Ja tietysti klassikko: ”Jos sitä ei voi tehdä kunnolla, sitä ei kannata tehdä ollenkaan.”
Kevyempi elämä alkaa siitä, että oman pään sisällä olevia uskomuksia, ihanteita ja vaatimuksia uskaltaa kyseenalaistaa sen sijaan, että antaa niiden jyllätä taustalla viemässä energiaa.
Vetoapua kohti kevyempää elämää löydät Tunnollisen suorittajan kapinointikorteista.
