Parisuhdetutkija John Gottmanin mukaan yksi eroa tai huonoa parisuhdetta kaikkein voimakkaimmin ennustava tekijä on ivallinen halveksunta. Tämän voi varmasti siirtää koskemaan myös muita ihmissuhteitamme.
Iva on ilkeää, sen tarkoitus on toisen lyttääminen. Ivallinen halveksunta tähtää aina itsensä ylentämiseen toisen alentamisen kustannuksella, lytätyn rinnalla voi itse olla erinomainen.
Iva ilmenee esimerkiksi silmien pyörittelynä, tuhahteluna, ivanauruna ja sarkastisina kommentteina toisen persoonasta ja ominaisuuksista. Epäsuorat ilmaisut saattavat olla seuraavanlaisia: ”Fiksut ihmiset eivät ajattele ja toimi noin”, ”Jokainen älykäs ymmärtää kyllä” tai ”Vain itsekkäät ihmiset toimivat tuolla tavoin”.
Kommentit saattavat sisältää melko suorankin viestin, että ”Olisit parempi ihminen, jos sinulla ei olisi tuota ominaisuutta.” Ivaaja saattaa myös viitata kohteen läheisiin, kuten ”Äitisi on aivan samanlainen.” Harvinaista ei myöskään ole muiden ihmisten vetäminen mukaan todistamaan manipuloijan näkemykset oikeiksi ”Hekin sanoivat sinun olevan sellainen.”
Ivalla satuttaminen on tehokkaan myrkyllinen tapa rikkoa minkä tahansa suhteen tunneturvaa ja yhteenkuuluvuutta.
Iva ja satuttavat sanat eivät useinkaan pysy asiassa, tai sitten ne tarttuvat jokaiseen asiaan, johon vain voi tarttua. Ivan kohteesta tuntuu, ettei hän kerta kaikkiaan osaa olla toiselle mieleinen, vaikka olisi miten.
Sääli kuvataan toisen kärsimyksen herättämäksi sympaattiseksi suruksi, myös myötätunnoksi. Myötätunto ilmaisee mielestäni vilpitöntä ja sydämestä kumpuavaa myötäelämistä toisen ihmisen vaikeuksissa, sääliä puolestaan käytetään myös ivalliseen tarkoitukseen toisen alentamiseksi. Kun joku ilmaisee alentuvasti säälivänsä sinua jonkun ominaisuutesi tai tunnereaktiosi vuoksi, kyse on halventavasta ivasta, jolla hän ilmaisee pitävänsä sinua pahaisena raukkaparkana.
Vihaakin pahemmaksi kuvataan se, kun halveksunta, mitätöiminen ja iva vuorottelevat ennakoimattomasti hyväksynnän, kehumisen ja kauniiden sanojen kanssa. Kun toinen on yhdessä hetkessä aurinkoisen ystävällinen ja rakastava ja toisessa hetkessä satuttaa tahallisesti, ei ole oikein mitään, mihin luottaa.
Eräs valmennettavani kertoi kuvitelleensa, että ystävällinen ja rakastava käytös kumppania kohtaan ikään kuin hyvittää ajoittaisen loukkaavan ja satuttavan käytöksen, kunnes ymmärsi, miten tuhoisaa hänen ajattelunsa ja toimintansa oli.
Yhteenkuuluvuus ja tunneturva rikkoutuvat iva ivalta, loukkaus loukkaukselta ja haava haavalta.
Halu haavoittaa toista, jopa rakasta ihmistä syntyy, kun sisältämme nousee jotain heikkoa ja hävettävää, jonka haluamme peittää kaikin mahdollisin egon esittämin keinoin. Kun pitäisi pyytää egoa rauhoittumaan ja katsoa itseään peiliin, ja katsoa sellaistakin, mitä ei haluaisi nähdä, on helpompi kääntää peilin salamana toiseen ihmiseen, jota sitten halveksia, ivata ja tuomita asioista, joita ei kykene itsessään näkemään ja kohtaamaan.
Uskon, että meistä moni on sortunut peilinkääntötemppuihinkin, olennaista on kuitenkin se, tunnistaako satunnaisen ala-arvoisen toimintansa ja pyytää sitä vilpittömästi anteeksi, vai onko se usein toistuvaa ja omasta mielestä jopa oikeutettua. ”Anteeksi” on ihmeitä tekevä taikasana silloin, kun se esitetään aidosti ja vilpittömästi, pahoittelua todella tarkoittaen.
Kun sinua satutetaan sanoilla, sinua haastetaan valtataisteluun. Haasteeseen ei pidä vastata haastajan odottamalla tavalla, sen sijaan voi esimerkiksi kysyä suoraan, mihin toinen satuttavaa ja alentavaa käytöstään tarvitsee, mitä hän ivallisen pinnan alla kaipaa ja haluaa.
Lyttäävä puhe ei lopu, ellei siihen puutu, eikä itsensä kanssa sinut olevakaan kestä kovin kauan toistuvaa halveksuntaa ja mitätöintiä.
Voit lukea muistakin ihmissuhteita myrkyttävistä ominaisuuksista kirjastani
