Et ole vääränlainen – tuska kuuluu riippuvuudesta toipumiseen

Onko sinulle tuttu seuraavanlainen kokemus: Haluat irti riippuvuudestasi. Teet itsesi kanssa sopimuksen siitä, että nyt riittää. Löydät irti pääsemiseen hyvät keinot. Hetken aikaa asiat kulkevat kuin unessa: koet, ettet tarvitsevasi riippuvuuttasi, olet ylpeä itsestäsi ja uskot, että et tule enää ikinä palaamaan riippuvuuden helvettiin.

Eräänä päivänä tämä toipumisen auvoisuus tuntuu hyvin kaukaiselta ja vanhat tunteet ja muistot vyöryvät ylitsesi. Niistä hätääntyneenä tartut riippuvuuteesi. Kaikki tuntuu romahtavan. Koet olevasi ihan lähtöpisteessä. Koet olevasi vääränlainen, yksin ja täysi luuseri. Koet häpeää.

Mitä ihmettä tapahtui? Kaiken piti olla niin selkeää.

Heti alkuun on hyvä todeta, että et ole yhtään vääränlainen tai yksin tämän kokemuksesi kanssa. On tärkeää tiedostaa, että toipumisessa on eri vaiheita ja että sinä et ole millään tavalla epäonnistunut.

On ihan normaalia, että alkuun innostut uudesta asiasta varsinkin, kun siihen liittyy suuri elämänmuutos, innostus ja muita positiivisia tunteita. Tässä kohtaa on suhteellisen helppoa lopettaa riippuvainen toiminta Koet kaiken kattavaa helpotusta ja uskot, että nyt homma on hallinnassa.

Kuherruskuukausi

Elät kuherruskuukautta, jossa päätöksesi on vakaa kuin kallio. Olet alkuinnostuksen vietävissä.

Lähes poikkeuksetta seuraa hämmennystä, kun pääsemme seuraavaan toipumisen vaiheeseen. Mitä nyt? Ei tästä ollut mitään puhetta. Miksi kaikki ei soljukaan kuin pissa lautaa pitkin? Miksi tuntuu, kuin laskisin vettä vastatuuleen?

Tuskavaihe

Olet tuskavaiheessa. Siinä koet kipua ja kaipuuta. Ne tunteet, joita riippuvuus piti poissa alkavat nyt paljastua. Koet surua, tyhjyyden tunnetta, ahdistusta, häpeää, vihaa ja muuta epämukavuutta, jonka luulit olevan jo elämästäsi poissa.

Aivosi huutavat dopamiinia. Vanhat tottumukset kolkuttelevat ovella ja monesti ne alkavatkin tässä vaiheessa vaikuttaa järkeviltä ratkaisulta. ”Oli se kyllä erilaista sen alkoholin kanssa. Ei tarvinnut kärvistellä.” Sanonta: ” Vanha helvetti on parempi, kuin tuntematon taivas.”, on tämän vaiheen houkutteleva, joskin usein tiedostamaton, uskomus.

Tämä on se vaihe, jossa retkahdukset tapahtuvat. Tämä johtuu siitä, että vanhojen, riippuvuuden poissa pitämien, tunteiden käsittelyyn ei ole vielä tarpeeksi kykyä tai keinoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kannattaa heittää hanskat tiskiin ja astua syrjään toipumisen tieltä.

Tästä vaiheesta voi päästä yli. Tämä on mahdollista hyvin harvoin omin voimin ja yksin. Tässä kohtaa tarvitaan vertaisten tukea. Tarvitaan sinnikkyyttä niiden haastavien tunteiden kokemiseen ja käsittelyyn, jotka alkavat ilmaantua.

Mindfulness-harjoitteet, jotka auttavat haastavien tunteiden ja ajatusten käsittelyssä sekä rakentavat yhteyttä kehoon, ovat nyt äärimmäisen tärkeitä. Saatat tarvita myös ammattilaisen apua esimerkiksi traumatietoisen terapiatyöskentelyn muodossa.

Uudelleenrakennus

Kun pystyy, suostuu ja uskaltaa käymään läpi tämän tuskallisen vaiheen, alkaa löytyä uudenlainen tapa olla itsensä kanssa. Puhutaan uudelleenrakennuksen vaiheesta.

Nyt uudenlaiset selviytymiskeinot alkavat juurtua ja huomaat, että sinulla on kykyä tunnistaa ja käsitellä tunteitasi ilman, että pakenet niitä. Uudelleenrakennuksen vaiheessa tunne-elämän ja riippuvuuden takapakit nähdään osana prosessia. Kysymys ei ole enää epäonnistumisia, vaan oppimisen mahdollisuuksista.

Vakiintuminen ja syvempi kasvu

Näin päästään toipumisen neljännelle tasolle, jossa tapahtuu vakiintuminen ja syvempi kasvu. Tässä kohtaa riippuvuus ei ole enää se, mikä elämäsi hallitsee. Sen sijaan, tunnet vapautta omissa valinnoissasi. Osaat siis tehdä viisaampia valintoja. Uudenlaiset toimintamallit alkavat tuntua hyvin luonnolliselta. Ne tukevat sinun hyvinvointiasi.

Elämäsi ei ole täydellistä, mutta hyväksyt sen. Hyväksyt haasteet osana ihmisen elämää.

Tässä kohtaa voit haluta auttaa muita ihmisiä toipumisen tiellä riippuvuuksista irti pääsemisessä.

Toipumisen tie ei ole siis tuskatonta. Välillä tulee sellaisia kohtia, jotka pitää vaan sinnitellä läpi. Tässä matkalla tarvitaan roppakaupalla itsemyötätuntoa ja asioiden hyväksymistä sellaisena, kuin ne ovat.

6/10 riittää.

 

(Viitteet: Tähän neljän vaiheen malliin olen mukaillut Judith Hermanin traumasta toipumisen mallia sekä John Fischerin muutoskäyrän oppeja)