Olet hyvinkin kuullut väittämän, että ihmissuhteiden laatu mitataan silloin, kun toinen kohtaa haasteita elämässään. Kun toisella menee huonosti näemme, ketkä jäävät vierelle tukemaan ja ketkä katoavat ympäriltä. Usein näin. Väitän myös, että vähintään yhtä varmasti ihmissuhteiden laatu mitataan niissä hetkissä, kun toisella menee tosi hyvin. Tapahtuu onnistuminen tai äkillinen menestys. Kuka kykenee silloin iloitsemaan toisen puolesta, kuka taas muuttuu kateudesta vihreäksi ja pyrkii ehkä painamaan onnea saanutta alas.
Väitän myös, että vähintään yhtä varmasti ihmissuhteiden laatu mitataan niissä hetkissä, kun toisella menee tosi hyvin.
Voidaan puhua myötäilosta tai myötäinnosta. Nämä ovat keskeisiä asioita osana toimivaa vuorovaikutusta eli kuinka myötäelämme läheisen ihmisen onnen hetkiä. Samalla kyse on myös vuorovaikutuksen tärkeimmästä työkalusta eli empatiasta, mikä usein mielletään tapahtuvan vain haastavina aikoina. Empatia kuuluu myös iloisiin hetkiin. Kyse on esimerkiksi siitä, miten toinen kykenee ottamaan vastaan toisen onnea tämän löytäessä uusi kumppani tai saadessa ylennyksen.
Mikäli ilo otetaan vastaan vaisusti naama nurinpäin tai pahimmillaan toisen iloa aletaan vähätellä, tämä johtaa helposti siihen, että iloa ei haluta enää jakaa. Oli ja onnellisuus ovat siis haavoittuvaisia asioita ja meillä voi olla pelko siitä, miten niihin reagoidaan. Toisinaan yksilö saattaa tietyssä seurassa lakata kertomasta omista onnen aiheista tai vähätellä niitä, jotta ei joutuisi kokemaan alas painamista tai ilon sivuuttamista. Eihän se tunnu kivalta, jos kerrot uudesta työ- tai opiskelupaikasta ja toinen vaihtaa heti aihetta tai kertoo kuulleensa jotakin negatiivista suunnasta mihin olet matkalla.
Vaikka emme ehkä usein tiedosta sitä, niin neuvottelemme huomaamatta jatkuvasti vallasta eri tilanteissa ystävyys- ja perhesuhteissa sekä työpaikoilla.
Mistä tässä voi olla sitten kyse. Syitä voi olla monia ja yksi mahdollinen selitys on vallan tasapaino. Tämä on keskeinen käsite vuorovaikutuksessa ja liittyy yksilöiden asemaan ihmissuhteissa. Vaikka emme ehkä usein tiedosta, niin neuvottelemme huomaamatta jatkuvasti vallasta eri tilanteissa ystävyys- ja perhesuhteissa sekä työpaikoilla. Esimerkiksi jossain tilanteessa yksi osapuoli voi olla päättäväisempi, mutta toisessa tilanteessa taas vallan tasapaino voi siirtyä toiseen suuntaan. Vallan tasapaino ei ole staattinen tilanne, vaan voi vaihdella tilanteen, keskustelun aiheen ja osapuolten välillä.
Tasapaino syntyy, kun kummankin osapuolen roolit, tarpeet ja tavoitteet ovat tasapainossa, jolloin ei ole selvää valta-asemaa toisesta osapuolesta yli toisen. Jos taas valta on epätasapainossa, se voi johtaa alistettuun/alistuneeseen asemaan, mikä voi heikentää vuorovaikutusta. Yksi esimerkki tästä on yhteinen yritys pudottaa painoa työkaverin kanssa. Alussa tilanne on tasa-arvoinen, mutta jos kuukausien mittaan vain toinen onnistuu, voi dynamiikka muuttua. Se, joka ei onnistu, saattaa kokea asemansa muuttuvan suhteessa toiseen: aiemmin samankaltaiset lähtökohdat eivät enää olekaan tasavertaiset. Tämä voi herättää kateutta ja jopa yrityksiä palauttaa entinen tasapaino – esimerkiksi vähättelemällä toisen onnistumista tai houkuttelemalla häntä takaisin vanhoihin tapoihin. Tämä ei ole pelkästään henkilökohtaista, vaan kyse on alitajuisesta tavasta yrittää palauttaa menetettyä tasapainoa ihmissuhteessa
Kaikki maailman onni ja iloiset asiat eivät kuulu vain minulle. Myös muilla on oikeus menestyä ja kokea onnen hetkiä ja se ei ole minulta pois.
Yksilön onnistuminen voi horjuttaa vallan tasapainoa monella tavalla, jos toisen itsetunto ei ole riittävän tukevalla pohjalla ja aiheuttaa siten kateutta. Näin kateus voi synnyttää pyrkimyksen vähätellä toisen onnea. Jos kateellinen henkilö ei koe itseään yhtä arvostetuksi kuin toinen, hän saattaa yrittää alentaa toista saadakseen itsensä tuntemaa olonsa paremmaksi tai tasavertaisemmaksi.
Tällainen toiminta voi antaa hetkellistä tyydytystä ihmisessä, joka ei kykene myötäiloitsemaan toisen puolesta, mutta pidemmällä tähtäimellä pahentaa vain omaa oloa ja heikkoa itsetuntoa. Ja onhan se nyt raskasta tuntea kateutta. Paradoksaalisesti tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että toisten onnistumisista iloitseminen toimii usein sosiaalisena vallan tasapainottajana. Eli kateuden tunne saattaa vähentyä, kun siitäkin huolimatta myötäiloitsemme. Myös Social Exchange Theory edottaa samaa. Tämä vaatii sitä empatiaa.
Laajempi kasvukohta tämäkin, mutta jos tunnistit itsesi, niin vaikka seuraavasta ajatuksesta voisi lähteä liikkeelle: Kaikki maailman onni ja iloiset asiat eivät kuulu vain minulle. Myös muilla on oikeus menestyä ja kokea onnen hetkiä ja se ei ole minulta pois. Seuraavan kerran, kun toinen onnistuu jossain, kokeile tietoisesti iloita hänen puolestaan – vaikka se tuntuisikin vaikealta. Huomaat ehkä, että se tekee hyvää myös sinulle itsellesi.
Tutustus Kristiinan Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.
