Huolehtiminen ja asioiden ratkominen eivät oikeasti suojaa meitä hankalalta ololta tai kiuvulta. Mutta miten ymmärrettävää on pähkiä menemään, yrittää hahmottaa mistä paha olo johtuu ja pyrkiä ratkomaan sitä ajatuksissaan. Mutta tunne ei ole päässä vaan kehossa, ja sillä on viesti. Vasta kun laskeutuu kehoonsa, tunteidensa kanssa pääsee eteenpäin.
Kun me opimme pysähtymään ja TUNTEMAAN olomme eikä vain haluamaan siitä pois, tunteen viesti voi alkaa kuulua. Voimme voimautua toimimaan itsemme hyväksi.
Olemme kulttuurissamme usein niin ohjelmoituja pyrkimään tunteistamme poispäin, koska olemme jääneet tunteiden kanssa alunperin usein yksin.
Luulemme olevamme tunteiden vuoksi huonoja ja kuolevan. Mutta jos oikeasti tunnemme tunteemme kehossa, emmekä vain pyyhällä menemään paskalla ololla, alamme voimautua.
Koen, että kaikki omat läpimurtoni, kasvuni ja oivallukseni syvimmin nousevat sieltä, missä suostun tuntemaan mitä tunnen. Joskus hommeli kestää kauan ja prosessoin pitkään jotakin päälläolevaa fiilistä, ja joskus tunne hujahtaa systeemin läpi ihan nopeasti. Aina muutun, kasvan ja alan kukoistaa uudella tavalla.
Emme voi elää sydämemme mukaan tai toteuttaa unelmiamme tai kokea syvästi arvoamme tai elämän virtaavuutta, jos emme opi olemaan sydämelle eli myös tunteillemme läsnä. Sieltä nousee voimamme. Ei tunteita tarvitse fiksata vaan kuunnella. Pelkokin tarvitsee kaikkein eniten meitä, ei hienoja ratkaisujamme.
Kun emme suostu tuntemaan (koska luulemme huonon olon tarkoittavan, että me olemme huonoja ja olo pitää äkkiä fiksata), yritämme saada lääkettä eli arvomme todistamista muilta ihmisiltä, ulkoisista asioista, “kivoista jutuista” ja tapahtumista. Luulemme, että jos saamme jotain mitä mielemme haluaa, se todistaisi arvomme. Jännästi lakkaamme haluamasta niin kamalasti, kun meillä on meidät – yhteys itseemme.
Alamme oivaltaa arvoamme kun uskallamme tuntea ja olla itsemme puolella. SE rauhoittaa ja vapauttaa energioita liikkeelle. Aina asioille ei tarvitse edes tehdä niin paljon – ne selkeytyvät ihan vain sillä, että pysähdymme itsemme ääreen.
Ja joskus nimen omaan pitää tehdä: rajata, ilmaista sydäntotuuttaan, käydä vaikeita keskusteluja tai lakata vihdoin keskustelemasta. Voima on oikeasti meissä, ei missään ulkopuolellamme.
Ja jos tunteiden kohtaamiseen ja pysähtymiseen ja pelkoon ja voimansa löytämiseen tarvitsee apua ja oppia, sitä saa ottaa vastaan. Ja jotta voi tuntea tunteitaan ja olla itselleen läsnä (joka ei enää tarkoita yksinäisyyttä) tarvitaan sisäistä turvaa.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
