Tutkimuksissa suomalainen on onnellinen, mutta käytännössä moni kokee toisin – Mitä onnellisuus todella tarkoittaa?

Minut kutsuttiin panelistiksi tapahtumaan Los Angelesissa keskustelemaan onnellisuudesta. Kalifornian osavaltio haluaa aloittaa asukkaidensa onnellisuuden mittaamisen, ja pääsin “maailman onnellisimman maan” edustajana pohtimaan asiaa.

Muistutin, että Suomi ei tietenkään ole maailman onnellisin kansa. Meillä vain sattuu olemaan yhteiskuntarakenne, joka vastaa lähes täydellisesti niitä tekijöitä, joita YK:n vuotuinen tutkimus mittaa.

Itse asiassa kotimaisen tutkimuksen mukaan suomalaisten onnellisuudessa on tapahtunut romahdus. Vuonna 2020 suomalaisista 82 prosenttia koki onnellisuutta, mutta pandemian ja Ukrainan sodan jälkeen luku on nyt vain 57 prosenttia.

Mitä onnellisuus todella on?

Jokainen kokee onnellisuuden omakohtaisesti. Oma reseptini on, että jokaisen meistä ytimessä on onnellisuus ja rauha. Kestävä onnellisuus on sisäinen hyvinvoinnin tila, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Onnellisuus on aina läsnä ja saatavilla.  Tehtävämme ei ole etsiä tai saavuttaa onnellisuutta, vaan muistaa ja sallia se.

Onnellisuus on kuin valo sisällämme. Meillä on taipumus luoda mielellämme tämän onnellisen ytimen ympärille valoa peittäviä kerroksia: pelkoja, olettamuksia, takertumista muistoihin ja rajoittaviin uskomuksiin. Nämä kerrokset himmentävät onnellisuuden valoa. Joskus se kuitenkin välkehtii kaiken tuon läpi ja valaisee myös muita ympärillämme.

Elämä tuottaa meille kärsimystä ja menetyksiä. Onnellisuuden kadottaminen, tyytymättömyys ja kärsimys ovat osa inhimillistä kokemusta. Emme voi hallita sitä, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita, miten reagoimme. Kun tulemme tietoiseksi siitä, että mikään ei ole pysyvää ja että meillä on voima valita suhtautumisemme kaikkiin tapahtumiin, voimme ymmärtää, että pidämme itse yllä omaa kärsimystämme ja stressiämme. Ne ovat itseaiheutettuja ja oman mielemme tuotteita.

Tämä ajatus saattaa tuntua täysin epäreilulta ja ylivoimaiselta, varsinkin jos olemme traumaattisten tapahtumien uhreja. Itsekin uhrin roolissa rämpineenä tunnistan, että matka reaktiivisesta uhriutumisesta proaktiiviseen onnellisuuden palauttamiseen ja omistamiseen ottaa aikaa ja vaatii tukea. Lopulta voimme kuitenkin nähdä nämä tapahtumat asioina jotka eivät määrittele meitä. Ne muuttuvat opetuksiksi.

Silloin pääsemme hyväksymään irti päästämisen ja anteeksiannon voiman, ja onnellisuutemme loistaa jälleen kirkkaana.

Tutustu Riston kirjaan Kaikki valo maailmassa TÄÄLLÄ.

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image