Elämä satuttavissa/narsistisissa ja lähisuhdeväkivaltaa sisältävissä suhteissa etenee tavallisesti hyvin samankaltaisen ja ennakoitavissa olevan syklin mukaan.
Valtavien kriisien tai konfliktitilanteiden jälkeen seuraa paljon toivottu hoivaava ja rakkaudelliselta tuntuva seesteisyys, joka ajan kuluessa kuitenkin vaihtuu painostavaksi odotukseksi ja ennustukseksi seuraavasta myrskystä.
Riidat voivat toistuvasti päättyä siihen, kun satuttavan kumppanin läheinen ottaa syyt niskoilleen ja pyytää anteeksi jotain, johon ei ollut välttämättä ollenkaan osallisena. Tilanne rauhoittuu ja riita päättyy. Oikeudenmukaisuudesta tai tasavertaisuudesta ei ole tietoakaan, mutta tulee rauha.
Myös satuttava osapuoli voi pyydellä anteeksi tekoaan vakuuttaen sen olleen viimeinen kerta, vaikka tämä sama kuvio anteeksipyyntöineen ja muutoslupauksineen olisi nähty suhteessa kymmeniä tai satoja kertoja aiemminkin.
Saman kaavamaisen ja vahingollisen toiminnan toistamista kerta toisensa jälkeen useiden vuosien saatossa voidaan pitää merkkinä siitä, että kyse on ihmisen pysyvästä tavasta toimia, ei esimerkiksi kriisitilanteessa esiintyvästä hetkellisestä toimintatavasta tai reaktiosta.
Jos satuttavan suhteen kaava tuntuu tutulta, suosittelen vahvistamaan tervettä itsekkyyttä kysymällä itseltä:
- Kuinka paljon nollasta sataan olen jo tehnyt sen eteen, että tilanne muuttuisi?
- Onko vielä jotain, jota voisin yrittää tehdä muuttaakseni tilannetta vai olenko nyt tilanteessa, jossa täytyy hyväksyä se tosiasia, että pystymme lopulta muuttamaan vain itse ja omaa toimintaamme, emme kenenkään muun?
- Milloin viimeistään ja keneltä aion pyytää apua ja tukea itselleni, jotta selviydyn ja toivun?
Kirjoitus on ote uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta. Löydät kirjasta jättimäisen määrän tietoa satuttavista suhteista, sekä lohtua, terapeuttisia kirjoitustehtäviä ja konkreettisia keinoja irtaantumiseen ja toipumiseen.
