Kumppanin kaipuu ja siihen liittyvä yksinäisyys ja ahdistus ovat superluonnollisia. Joskus kovan deittailuvimman alla on kuitenkin uskomus, ettei riitä tai kelpaa jos suhdetta ei kuulu tai että oma elämä on vähän vajaata ilman suhdetta. Silloin alla on usein vanhoja yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemuksia varhaisista vaiheistamme ja uskomus siitä, että kumppanuus veisi nuo tunteet pois. Usein tuo uskomus näkyy juuri kelpaamattomuuden tuntemuksina sinkku- ja deittailuaikoinamme. Se ei tarkoita, että yksinäisyyden tunteissa tai arvottomuuden tunteissa on mitään pahaa vaan sitä, että niitä saa hoivata aktiivisesti jo nyt ilman uskomusta, että niistä pitää päästä eroon tai että noita tunteita ei olisi, jos olisimme parisuhteessa.
Kun suhteeseen on kova kiire ja etsimme kumppania kiihkeästi, meitä ohjaa usein pelko ja turvattomuus – ja niiden vuoksi standardimme kumppanille saattavat olla liian matalat, tai ohitamme tutustumisen tärkeitä vaiheita. Se tarkoittaa, että jos joku osoittaa kiinnostusta meihin tai tunnemme vetovoimaa, luulemme kumppanuushaaveidemme vihdoin täyttyvän. Mutta vetovoima tai toisen kiinnostus eivät vielä yksin riitä hyvän suhteen rakennusaineiksi tai takaa, ettemme enää koe arvottomuutta tai yksinäisyyttä.
Lempeytyvä yhteys itseen ja sisäisen turvan vahvistuminen mahdollistavat deittailu- ja sinkkuajat ilman kiirettä, harkiten ja itseä kunnioittavasti. Mitä enemmän (samalla kun kaipaamme / etsimme kumppania) keskitymme omaan kasvuumme, itsemme rakkaudelliseen kohtaamiseen ja sen kuulosteluun mitä oikeasti tarvitsemme ja haluamme suhteelta ja toiselta ihmiseltä, sitä selkeämmin voimme nähdä potentiaaliset kumppaniehdokkaat. Kun ei ole niin kiire suhteeseen, voi harkita tarkemmin onko tämä ihminen tai suhde sellaista mitä oikeasti haluan ja tarvitsen, vai onko vetovoima välillämme lähinnä ihanaa piristystä.
On luonnollista ja okei viehättyä, mutta jos itselläsi tai potentiaalisella kumppanilla näyttäisi olevan tosi kova kiire sitoutumiseen ennen kuin vielä kunnolla tunnetaan, motivaattorina usein on kelpaamattomuuden kokemus, johon orastava suhde näyttäisi tuovan lääkettä. Ja joskus toki kohdalle ilmaantuu hyvä suhde joka etenee nopeasti. Yleensä se tarkoittaa sitä, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä elämäänsä ilman suhdettakin, eikä parisuhteeseen liity ihan valtavia odotuksia siitä että nyt v i h d o i n saamme kokea kaipaamaamme hyväksyntää, rakkautta ja turvaa. Meillä on niitä elämässämme jo – itsemme ja muiden kanssa.
Saamme eheytyä ihmissuhteissamme, mutta yksikään suhde ei voi fiksata kelpaamattomuuden tai riittämättömyyden tunteitamme, eikä kenenkään tehtävä ole todistella arvoamme. Oman arvon kokemus voi eheytyä suhteessa, mutta ei varsinaisesti ole kumppanimme tai minkään ihmissuhteemme asia hoitaa vanhoja haavojamme. Se on oma tehtävämme.
Tuota hoivaustyötä saa tehdä myös silloin, kun ei ole parisuhteessa. Se on sisäisen turvan ja tunnetaitojen opettelua ja sitä, että opettelee elämään mahdollisimman täyttä, omaa elämäänsä. Silloin voi vetää puoleensa kumppanin, jonka kanssa voi jakaa rakkautta.
Ja samalla: kumppanin ja hyvin ihmissuhteiden kaipuu on luonnollista. Joskus yksinäistyttää ja surettaa, vaikka tekisikin vastuullista kasvumatkaa itsensä kanssa. Eikä tarvitse olla mikään hienosti täydellisen eheytynyt tyyppi saadakseen rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. Kun oppii vanhemmoimaan itseään ei tarvitse hakea kumppanista vanhempaa tai ryhtyä vanhemmaksi kumppanilleen. Monesti kiire suhteisiin on juuri toivetta siitä, että joku pelastaisi meidät haavoiltamme ja turvattomuudeltamme, mutta silloin tuomme suhteisiimme juuri nuo elementit hoitamattomia.
Kaikki suhteet ovat meille kasvun paikkoja, mutta mitä enemmän olemme itsellemme ja omalle elämällemme arvostavia, turvaa luovia ruusutarhureita, sitä enemmän vedämme puoleemme heitä joiden kanssa voi kasvattaa ruusuja yhdessä.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Kuva: Nadine Shaabhana
