Onko sinulle sanottu jotain ikävää lapsena, jotain sellaista, mikä on vaikuttanut pitkälle elämääsi ja kenties vaikuttaa edelleen? Hidasta elämää toimitus kysyi tätä lukijoiltaan. Vastauksia tuli n. 1700 – arvatenkin osuimme kipeään kohtaan.
Lapsen ja nuoren lyttääminen, väheksyminen, iva, kohtuuton moittiminen ja kritisointi, vähättely ja vertailu toisiin, haukkuminen ja jatkuva tyytymättömyys johtaa huonoon itsetuntoon, kelpaamattomuuden ja arvottomuuden kokemukseen, epävarmuuteen ja syrjäänvetäytymiseen, jolloin myös sosiaalistuminen kärsii.
Moni kertoi vastatessaan kyselyyn, että vaikka oli saanut kokea kipeitä asioita menneisyydessä, niin oma rohkeus ja päättäväisyys on kuitenkin lopulta auttanut luomaan itselle palkitseva ja hyvä elämä. Riippumatta siitä, mitä muut ihmiset olivat viestineet, niin sinnikkyys ja omien voimavarojen löytäminen oli helpottanut pääsemään irti uhrin roolista ja vielä eteenpäin selviytyjänkin roolista kohti autenttista itseä ja ikiomaa elämää.
Miten sitten saada itsetunto kohoamaan ja omanarvontunne takaisin? Kuinka suunnata huomio hyviin asioihin ja asioihin, joihin voi itse vaikuttaa? Miten löytää oma sisäinen voima ja aito itse, jotta oma elämä olisi mahdollisimman rikasta ja elämisen arvoista?
Elämässä yksi tärkeä taito, jota voi opetella joka päivä, on näkökulman vaihtamisen taito. Näkökulman vaihtamisen tavoitteena on antaa vaikeuksille uusia merkityksiä ja avata siten erilaisia mahdollisuuksia eteenpäin. Positiivinen, utelias ja toiveikas mielenvire auttaa huomaamaan uusia ja vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja tehdä asioita. Samalla itsensä johtamisen taidot kehittyvät, kun itsekriittisyys ja pelko saavat luvan väistyä.
Seuraavassa nostan esille joitakin kyselyn vastauksia, joissa henkilö oli vaihtanut näkökulmaa ja kääntänyt pilkan, nolaamisen tai vähättelyn voitokseen ja omaksi edukseen.
Olin lapsena ujo, olen siitä saanut kommenttia kuten herkkyydestäkin. Olisi siis pitänyt olla paksunahkaisempi. Itse pidän nykyään herkkyyttäni ja herkkävaistoisuutta isona vahvuutena mm. työssäni.
Mua haukuttiin oudoksi, joten tein siitä outoudesta mun persoonan keskipisteen vuosikausiksi, jotta sitä koskeva kiusaaminen ei tuntunut niin pahalta.
Herkkyyteni on tuomittu. Työstämistä on ollut, että hiljalleen on osannut kääntää herkkyyden vahvuudeksi.
Valitettavasti on kyllä. Onneksi niitä tässä iässä pystyy tarkastelemaan jo eri näkökulmista ja ymmärtää, ettei niillä ollut oikeasti mitään todellisuusperää.
Parhaiten jäänyt mieleen, et ei sinusta ole siihen tai et sie pärjää. Pitkälle aikuisuuteen meni, että alkoi oma mieli ymmärtämään, et kyllä mie pystyn ja pärjään.
Itse sain myös lapsena pilkkaa osakseni aikuisilta opettajiltani. Luokanopettajani mielestä minun oli syytä haudata opiskeluhaaveeni eikä pyrkiminen seuraavaan opinahjoon ollut hänen näkemyksensä mukaan minun heiniäni. Pyrin silti, olin viimeisten sisään päässeiden joukossa, mutta minut hyväksyttiin ja sehän riittää. Minusta tuli kuin tulikin suvun ensimmäinen ylioppilas. Avasin itse polkuni akateemiselle uralle ja väittelin vuosia myöhemmin taiteen tohtoriksi ja tässä sitä ollaan. Pianonsoitonopettaja sanoi minulle, silloin 8-vuotiaalle, suoraan, etten koskaan oppisi soittamaan pianoa. Juoksin itkien kotiin. En enää mennyt hänen tunneilleen. Koska kuitenkin rakastin soittamista ja olin ilmeisesti pikku hiljaa kasvamassa sitkeämmäksi, löysin toisen opettajan. Hänen kanssaan opin soittamaan niin, että minulle myöhemmin avautuivat konservatorion ovet. Pianonsoitto oli minulle hyvin merkityksellistä, koska se loi pakopaikan kodin ja vanhempien ongelmista. Miespuolinen tanssinopettaja taputti teini-ikäisen vatsaani muun luokan katsellessa ja tokaisi kuuluvalla äänellä: tästä on päästävä eroon. En ole päässyt pömppämasustani eroon tähän päivään mennessä. Se ei kuitenkaan ole estänyt minua harrastamasta tanssia edelleenkään.
Lapsen ja nuoren pilkkaaminen, nolaaminen, lapselle nauraminen ja kaikenlainen vähättely ja häpäiseminen jättävät helposti elämänpituisen arpeutumattoman haavan. Pilkka, iva ja loukkaaminen voi kohdistua lapsen persoonaan, hänen taitoihinsa tai tekemisiin. Pilkka ja väheksyminen sattuu aina ja vielä pahemmin se sattuu, kun se kohdistuu omaan persoonaan, persoonallisuuden piirteisiin tai ulkonäköön. Pilkka ja väheksyminen vaikuttavat negatiivisesti omakuvaan, tapaan olla ja toimia elämässä yksin ja yhdessä toisten kanssa. Kaltoin kohtelun jäljet siirtyvät musertavan ja synkän varjon lailla lapsuudesta aikuisuuteen. Lapseen ja nuoreen kohdistuva aikuisen väheksyvä ja pilkkaava käytös on aina loukkaavaa ja tuomittavaa.
Lukijamme kertovat seuraavassa kuinka heitä on väheksytty ja kuinka he ovat siitä huolimatta onnistuneet vastaamaan haasteeseen ja lähteneet kulkemaan omaa polkuaan elämässä.
Opo sanoi yläasteella, ettei sinusta ole lukioon. Ammattikouluun vaan.
No, sairaanhoitaja minusta tuli.
”Ihan sama mihin haet opiskelemaan, ei sinusta mitään tule” yläasteen yhteishausta opinto-ohjaajalta. ”Voithan sinne paperit laittaa, mutta ei tuollaisilla papereilla korkeakouluun pääse.” Työkkärin uravalintaihmiseltä. P.s. Pääsin korkeakouluun ja suoritin opinnot erinomaisilla papereilla.
Äitini sanoi, ettei minusta tule mitään isona. Tuli minusta 3 lapsen äiti, kolmatta ammattia opiskelen (hän ei edes saanut omaa koulutustansa loppuun), olen ollut työelämässä enemmän kun hän koskaan omassa elämässään ja pärjään paremmin kuin hän elämässä. Kyllä särähtää korvaan joka kerta kun jossakin onnistun, susta ei koskaan tule mitään. Omille lapsille sitten kannustavampi kun epäilevät omia onnistumisia.
Liian paljon. Kymmeniä kommentteja on jäänyt mieleen. Onneksi muutama hyväkin. Mutta ikävimmästä päästä oli aikoinaan 9 lk oponi. Hän sanoi, ettei sinun kannata hakea tuohon kouluun, kun et sinä sinne pääse. Hain ja pääsin. Ja kävin esittelemässä alaa yläasteellani sen jälkeen.
Miten selvitä kipeästä ja traumatisoivasta kokemuksesta ja kerätä kokemuksesta hyödyt, taidot ja vahvuudet itselleen ja jatkaa elämässä eteenpäin? Matka voi tuntua hyvinkin pitkältä ja kuoppaiselta, kuin joen ylittäisi tai valloittaisi oman sisäisen vuoren.
Itse hyödyin menneisyyteni ikävistä kokemuksista, sillä sisukkuuteni vahvistui. Siitä huolimatta jouduin kätkemään todellisen minäni, jotta muut eivät huomaisi kelpaamattomuuden ja ahdistuksen tunnettani sisälläni. Jollain toisella arvottomuuden kokemus saattaa olla niin musertava, että elämästä ei tahdo tulla enää mitään tai sitten päätyy tekemään tekoja, joilla on arvaamattomat seuraamukset ja lopulta tuntuu siltä, että koko elämä on pilalla.
Miten on sinun laitasi, oletko sinä tunnistanut itsessäsi kyvykkyyksiä ja taitoja, joita käytit jo lapsena tai kehitit myöhemmin ikävän ja traumaattisen kokemuksen jälkeen selvitäksesi eteenpäin elämässä?
Ethän salli lapsuuden kovien ja musertavien kokemusten vaikuttavan elämääsi pienentävästi ja kurjistavasti. Huomaa, että liian emotionaalinen painolasti lapsuudesta voi siirtyä ja vaikuttaa myös nykyisiin ja tuleviin ihmissuhteisiisi. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan transferenssista eli tunteiden ja oletusten siirtämistä aiemmista ihmissuhteista johonkin toiseen ihmiseen. Transferenssi on tärkeää tunnistaa, jotta sillä ei olisi tuhoisia vaikutuksia nykyiseen ja myöhempään elämäämme. Tunnistamalla ja ottamalla vastuun mahdollisesta transferenssitaipumuksestasi teet palveluksen itsellesi ja toiselle.
Kiinnittämällä huomion nykyhetkeen menneisyyden sijaan, luot yhteyden aitoon itseesi, omiin toiveisiisi ja siihen, mitä elämältä haluat. Omia itsetuntotaitoja voi vahvistaa läpi koko elämän. Itsetunnon vahvistamista voi opetella ja harjoitella lukuisilla eri tavoilla. Kokosin tähän sinulle esimerkkinä näkökulman vaihtamisen lisäksi neljä hyvin toimivaa menetelmää:
- Valitse itsellesi turvallinen ympäristö, jossa harjoitella sinulle tärkeää ja merkityksellistä taitoa tai asiaa.
- Valitse itsellesi joku roolimalli, jota seurata. Roolimalli voi olla todellisuuden henkilö, esimerkiksi Sanna Marin tai fiktiivinen hahmo, kuten Prinsessa Leia. Tarkkaile henkilöä, havainnoi ja opiskele hänen suhtautumistaan elämään, olemistaan ja eleitään.
- Tee itsetunnon kohottamisesta ja harjoittelemisesta itsellesi oppimisprojekti. Hanki itsetunnosta, esimerkiksi lukemalla, tietoa, jota jäsennät ja analysoit kirjoittamalla ajatuksesi ylös ja keskustelemalla havainnoistasi ja löydöksistäsi turvallisen ihmisen kanssa.
- Kohota itsetuntoasi ylittämällä rajasi tai harjoittelemalla rajojesi joustavuutta osallistumalla esimerkiksi jollekin kurssille tai menemällä johonkin sinulle uuteen tapahtumaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin taistelulajikurssi tai vaikka kirja- tai käsityömessut, joilla antaudut kohtaamiseen ja keskusteluun sinulle ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa.
Lopuksi kutsun sinut tekemään omista unelmistasi ja toiveistasi totta lukijamme viisaiden sanojen saattelemana:
Oon kuitenkin oppinu sen, että kaikki on mahdollista kun myös itse luottaa itseensä ja omaan tekemiseensä vaikka muut ympärillä sanoisi mitä.
Tutustu työhöni täältä
