Mainosyhteistyö Tammen kanssa.
Jos tuntuu, ettet aivan riitä tai kelpaa omana itsenäsi, et ole kokemuksesi kanssa yksin. Tarve tulla nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi jää monen kohdalla vajaaksi. Miksi näin on ja mitä asialle voisi tehdä?
Psykologi Pekka Tölli vastaa tähän kirjassaan Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa (Tammi 2024):
”Me jokainen toimimme sekä arvostuksen antajina että vastaanottajina. Ratkaisu ei löydy jokaisen itsetuntoa vahvistamalla tai lakkaamalla välittämästä siitä, mitä muut ajattelevat. Meidän tulee suunnata katseemme sekä itseemme että toisiimme. Ratkaisu on ihmisten välinen, ei ihmisten sisäinen.
Tarvitsemme toistemme kohtaamista, runsaammin hyväksyviä katseita, enemmän kohottavia sanoja ja lisää läsnäoloa. Yhtä lailla meidän on tärkeä oppia ottamaan vastaan meille tarjottu arvostus ilolla ja kiitoksella, kursailematta, kieltämättä sitä ja kiemurtelematta siitä irti.”
Tässä kolme Töllin kirjasta poimittua asiaa, joihin voimme vaikuttaa. Niillä on vaikutusta siihen, miten pystymme kohtaamaan muita, tulemme nähdyiksi ja pystymme antamaan ja ottamaan vastaan arvostusta.
Mielen rauhoittaminen
Huomiomme hajoaa, kun mieli ylikuormittuu. Tässä ajassa yleinen ongelma on, että mielemme seikkailee – emme pysähdy toistemme äärelle emmekä siksi näe toisiamme ja tule itse nähdyiksi.
Eräs syy mielen levottomaan vaelteluun on se, että laitteiden kautta koko maailma on käsissämme. Meidän on vaikea rauhoittua ja olla läsnä. Siinä missä fyysisesti kevyeen elämään tottunut kehomme tarvitsee enemmän kuormitusta, mielemme tarvitsee vähemmän kuormitusta. Ärsyketulvan sijaan tarvitsemme rauhoittumista, yksinkertaisuutta, jopa tylsyyttä tuottavia rutiineja.
Kohtaaminen kasvotusten
Numeroiden ja sometykkäysten tuottama ilo haihtuu nopeasti, mutta aito kohtaaminen lämmittää pitkään. Kun kohtaamme kasvotusten, näemme, miten toinen reagoi, miten hän sanoo ja katsoo. Etänä tunne ja kokemus eivät välity yhtä hyvin. Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen on ennen kaikkea tunne ja kokemus.
Olemme jo alkaneet tottua etätapaamisiin ruudun välityksellä jopa siinä määrin, että samassa tilassa kohtaaminen voi tuntua vaikealta. Osa tutkijoista näkee tämän muutoksen johtavan kohtaamattomuuden kasvuun.
Yksinäisyyden vähentäminen
Kohtaamattomuudesta versoo epäluuloa, eripuraa ja yksinäisyyttä. Yksinäinen ei koe tulevansa ajatuksineen kohdatuksi. Myös kavereiden kanssa, perheen parissa tai puolison kanssa voi olla yksinäinen, jos ei koe olevansa tärkeä, jos mielekästä yhteistä aikaa ei ole ja jos tarvitsemaansa tukea ei saa.
Läheisyys rakentuu arjen pienistä teoista. Ystävälliset sanat, ystävällinen ja hyväksyvä katseen kohtaaminen sekä huomioiva käytös ovat aivoille toistuvia hyvän olon ruiskeita, jotka vahvistavat kokemusta, että olemme osa yhteisöä.