Kun elämässä tulee eteen kuormittava asia, ajanjakso tai ihmissuhteisiin liittyvä ongelma, päälle vyöryy monenlaisia tuskalliseltakin tuntuvia tunteita. Silloin omien tunteiden ymmärtäminen ja keinot säädellä niitä vahvistavat ja auttavat kannattelemaan itseä vaikeiden hetkien yli.
Hidasta elämää -kirjailijat ja kokeneet terapeutit Eevi Vuoristo ja Marika Rosenborg kertovat tässä, mitä ovat oppineet tunnetaidoista ja hankalista tunteista. Heiltä on juuri ilmestynyt Tunnekarttakirja (Bazar 2023), joka auttaa tunnistamaan omia tunteita, ymmärtämään niitä syvällisemmällä tasolla sekä löytämään itselle sopivia keinoja mielen hyvinvoinnin ja joustavuuden vahvistamiseen vaikeissakin hetkissä.
Mikä tunne on ollut sinulle vaikea ja miten yritit aiemmin selvitä sen kanssa?
EEVI:
Konfliktien pelko ja siihen liittyen pelko ilmaista omia rajojani on ollut oppimisen paikka. Minun oli vaikea ottaa puheeksi asioita, jotka tuntuvat hankalilta tai joihin liittyy pelko siitä, että toinen suuttuu.
Sen takia olen jättänyt sanomatta asioita, joita olisi pitänyt saada sanottua. Ja jos olen loukkaantunut toisen sanomasta asiasta, minua on hävettänyt sanoa, että se loukkasi minua. Joskus olen paennut huumorin taakse, vaikka toisen tölväisy on satuttanut. On ollut turvallisempaa olla hiljaa, ettei toinen suutu tai käännä asiaa minua vastaan. Olen pelännyt, että olen hankala tai tiukkapipoinen, jos sanon, että minusta tuntuu pahalta tai että tämä ei ole minulle ok.
Olen yrittänyt helpottaa oloani ajattelemalla, että älä ole hankala, tämä on ihan pikkujuttu, johon ei kannata takertua. Silloin paha olo on kuitenkin vain kasvanut ja olen pyrkinyt turruttamaan sitä muun muassa pakonomaisella liikkumisella ja turvautumalla self-helpiin. Olen ajatellut, että vika on minussa ja pyrkinyt korjaamaan itseäni. Olen esimerkiksi miettinyt, että minun pitää vain yksin käsitellä nämä omat vaikeat tunteeni enkä voi ottaa niitä puheeksi.
Olen myös yrittänyt vihjailla epäsuorasti asioista, joista en ole osannut puhua suoraan. Lopulta tukahdutetut tunteet ovat läikkyneet yli ja olen sanoittanut itseäni epäkypsillä tavoilla. Siitä taas on seurannut huono omatunto ja syyllisyyden tunteita. Silloin olen pettynyt itseeni ja kiivaisiin tunnekuohuihin. Tunteiden tukahduttaminen on johtanut tunteiden kuohumiseen yli ja vastakkainasetteluihin.
Olen pelännyt, että olen hankala tai tiukkapipoinen, jos sanon, että minusta tuntuu pahalta tai että tämä ei ole minulle ok.
MARIKA:
Minulla oli tapana murehtia monenlaisia menneitä asioita ja pyöritellä mielessäni, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Tällaiset katastrofiajatukset aiheuttivat ahdistuksen tunnetta, jota pakenin usein työhöni. Samalla välttelin kohtaamasta asioita, jotka herättivät ahdistuksen.
Tuntui toimivalta karata ahdistusta töihin, koska siellä selviydyin valtavan hyvin. Töissä minun ei tarvinnut kohdata omia ongelmiani, vaan saatoin puhua asiakkaiden ongelmista. Silloinhan ei jää aikaa pyöritellä omia asioita. Ystävien kanssa ei tullut puhuttua hankalista tunteista, sillä olin keskittynyt töihini. Näin elämäni alue pieneni ja tärkeiden asioiden käsittelyn välttely vain vahvistui.
Varsinainen kriisi alkoi, kun lapseni muuttivat pois kotoa. Olin aina viihtynyt yksin, joten yksinäisyys ei ollut ongelma, mutta lasten poismuutto aktivoi minussa pelkoja, joiden takia hakeuduin työterveyden kautta terapiaan ja kävin sitten terapiassa neljä vuotta. Sain käyttööni valtavan paljon taitoja, jotka auttoivat minua ymmärtämään itseäni ja joita olen voinut hyödyntää myös omassa työssäni.
Tuntui toimivalta karata ahdistusta töihin, koska siellä selviydyin valtavan hyvin.
Mikä vaikean tunteen kanssa on auttanut?
EEVI:
Minulle oli tärkeä ymmärtää, että en pysty vaikuttamaan kenenkään toisen toimintaan tai reaktioon. Toisen ihmisen reaktio ei tarkoita, että minun rajani on jotenkin väärin. Vaikka joku toinen olisi pettynyt minuun, voin silti olla ok ja asiani on voinut olla ihan ok.
Usein ajatellaan, että erityisesti naisen pitäisi olla aina empaattinen ja joustava. Ne ovatkin hyviä ominaisuuksia mutta suojaksi tarvitaan myös jämäkkyyttä. Terve jämäkkyys on sitä, että voi olla itsensä puolella ja vetää rajansa ilman, että käyttäytyy epäkunnioittavasti toista kohtaan.
Rajojen vetäminen kysyy tosi paljon tunnetaitoja. Jos en ilmaise, että tässä on minun rajani, niin on hyvä miettiä, mistä se johtuu. Ehkä taustalla on pelko, että toinen suuttuu tai hylkää, jos sanon, että tämä ei ole minulle ok.
Päätin, että nyt loppuu se toisten reaktioiden pelkääminen ja alan vahvistaa omia tunnesäätelykeinojani. Käytännössä se menee niin, että kun huomaan, että tunnen esimerkiksi pettymystä itseäni kohtaan, annan tunteen tuntua. Sitten tutkin tunnetta uteliaasti. Mistä se oikein kumpuaa, mihin se liittyy ja pitääkö tunne todella paikkansa? Tunnetta ei tarvitse uskoa. Mietin myös, miten voin tukea itseäni tämän läpi. On tärkeä muistaa, että rajat voi asettaa kunnioittaen, niiden tarkoituksena ei ole rajoittaa vaan selkeyttää.
Empatia ja joustavuus ovat hyviä ominaisuuksia mutta suojaksi tarvitaan myös jämäkkyyttä.
MARIKA:
Terapiassa sain keinoja kohdata ahdistukseni ja pystyin muuttamaan omaa suhtautumistani ajatuksiini. Tärkeää oli huomata, miten tuomitsevia ja vaativia ajatukseni olivatkaan. En ollut aiemmin ymmärtänyt, miten asioiden murehtiminen ja märehtiminen vaikuttavat mieleeni.
Ajatukseni saattoivat lähteä laukalle: ”Mitä kaikkea pahaa nyt voikaan tapahtua?” tai ”Mitähän tästäkin asiasta voi seurata?” tai ”Miksi en toiminut silloin aikanaan näin?” Tällaiset ajatukset ruokkivat ahdistusta.
Näiden ajatusten tullessa opin palauttamaan itseni nykyhetkeen. Opin huomaamaan, että nyt tuli tällainen tuomitseva ajatus, se ei välttämättä ole totta eikä ajatukseen tarvitse jäädä jumiin.
Silloin kun voimme huonosti, ajatukset toimivat niin, että ne vain lisäävät tyytymättömyyttä itseen. Niihin hetkiin opettelin lisäämään myönteisyyttä ja kiitollisuutta. Opin ajattelemaan, että ansaitsen hyvää ja voin olla myötätuntoinen itseäni kohtaan. Opin myös kyseenalaistamaan omia kielteisiä tulkintojani. Tämä lisäsi samalla myötätuntoa myös muita ihmisiä kohtaan.
Ahdistuksen kanssa suuri apu on ollut elämän ja tilanteen hyväksyminen sellaisena kuin se kulloinkin on. Hyväksyminen ei tarkoita ”hyväksi havaitsemista” vaan sitä, että yksinkertaisesti suostuu näkemään asian sellaisena kuin se on ja jättää sen sitten taakseen. Ajattelen, että nyt on näin, ja tästä mennään eteenpäin. Jos voin muttaa jonkun asian, teen sen. Jos en voi muuttaa asiaa, en elättele turhaa toivoa tai katkeruutta.
Hyväksyminen ei tarkoita ”hyväksi havaitsemista” vaan sitä, että yksinkertaisesti suostuu näkemään asian sellaisena kuin se on ja jättää sen sitten taakseen.
Miten tunnetaitojen vahvistuminen näkyy elämässäsi nyt?
EEVI:
Jossain vaiheessa ymmärsin, että silläkin on hintansa, että jatkan tunteiden välttämistä ja alas painamista. Maksan siitä isoa tunnekuormaa, ja suhteeni pysyvät rajattomina ja kaoottisina. Selkeys sen sijaan luo turvaa.
Kun uskalsin ottaa esiin asioita, jotka synnyttivät vaikeita keskusteluja ja herättivät tunteita, jotkut ihmissuhteeni lähentyivät ja selkeytyivät. Toisaalta joissain suhteissa pelkoni on toteutunut ja toinen ihminen on hyökännyt ja syyttänyt minua.
Olen oppinut, että jos ihmissuhde ei kestä selkeyttämistä, niin en kaipaa epäselkeyttä, jossa kaikenlaiset alitajuiset ilmiöt lähtevät kukkimaan ja ihmissuhderoolitukset aktivoituvat. Tällaista voi olla esimerkiksi parisuhteen dynamiikka, jossa toinen ottaa lapsen ja toinen aikuisen roolin tai toinen määräilee ja toinen alistuu. Hetkittäin nämä ovatkin normaaleja ilmiöitä, mutta niistä olisi tärkeä pystyä palaamaan selkeyteen ja yhteyteen. Hyvässä suhteessa vaikeitakin asioita voi käsitellä niin, että kunnioitus säilyy.
Tunnetaidot ja rajojen vetäminen ovat tehneet minulle näkyväksi sen, miten vaativia asioita voidaan käsitellä suhteissa. Olen oppinut, että aito läheisyys kysyy sitä, että vaativista asioista voi puhuta siten, että turva ja kunnioittavuus säilyvät.
Ymmärsin, että jos jatkan tunteiden välttämistä ja alas painamista, maksan siitä isoa tunnekuormaa, ja suhteeni pysyvät rajattomina ja kaoottisina.
MARIKA:
Myötätunnon kokeminen itseä ja muita kohtaan on kasvanut. Ison ahaa-elämyksen sain myötätuntotutkija Kristin Neffin kirjasta, jossa hän kirjoittaa, että myötätunto auttaa vahvistamaan rajoja. Ensin vastustin tätä ajatusta ja ajattelin, että pitää vain tarttua toimeen ja rakentaa rajoja riuskasti. Sitten ymmärsin, että kun tietää, mikä tekee itselle hyvää, tietää myös koko ajan paremmin, mitä ei halua, ja uskaltaa ilmaista itseään. Rajat vahvistuvat näin lempeyden kautta.
Ajattelin ennen, että minulla ei juurikaan ole vaativia ajatuksia itseäni kohtaan, mutta jossain kohtaa tajusin, että kyllä niitä on – ne ovat vain olleet piilossa. Vaativuus voi esimerkiksi näyttäytyä siinä, miten paljon vaadin itseltäni vaikkapa jossain työtehtävässä. Jos toinen ihminen tekee samaa tehtävää, olen todella tyytyväinen vähempäänkin. Vaativuuden tunnistaminen ja sen helpottaminen on lisännyt mieleni joustavuutta – selviän paremmin tasapainossa hankalista tunteista ja tilanteista ja pystyn toimimaan niissä viisaammin.
Marikan ja Eevin uusi Tunnekarttakirja on täytettävä kirja, jonka avulla pääset tekemään tunteiden tunnistamiseen, niiden ymmärtämiseen ja säätelyyn liittyviä harjoituksia ja kokemaan niiden vaikutuksia omaan elämääsi.
Voit tutustua kirjaan TÄÄLLÄ.
Tunnekarttakirja on sinulle joka…
…haluat luoda levollisempaa ja ymmärtäväisempää suhdetta tunteisiisi.
…haluat oppia ymmärtämään paremmin tunteitasi ja niihin vaikuttavia tekijöitä.
…haluat oppia ilmaisemaan paremmin ajatuksiasi ja tunteitasi.
…ymmärrät että tunteiden kieltäminen ei toimi, vaan niiden kanssa on hyvä harjoitella tekemään yhteistyötä.
…haluat löytää keinoja suhtautua itseesi myötätuntoisemmin.
…haluat tutustua paremmin itseesi ja parantaa samalla vuorovaikutustaitojasi.
…haluat ottaa vastuuta ihmissuhteistasi.
