Minulle lempeys tarkoittaa tietoista valintaa; omalla asenteella ja mielen sisäisellä työskentelyllä on olennainen rooli. Lempeyskin on usein päätös ja taito, jota voi yhtä lailla opetella. Se on tapa suhtauta itseen ja muihin ihmisiin sekä myös tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja.
Lempeys itseä kohtaan on itsesi myötätuntoista hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet – myös kivun kanssa. Lempeys on suorittamisesta irti päästämistä – ajatusta, että vähemmän on enemmän. Se on oman kehon kuuntelua sekä kunnioittamista. Tarvittaessa pysähtymistä ja hellittämistä.
Lempeys kivun kanssa
Kun elän kroonisten sairauksien ja kivun kanssa, lempeys merkitsee minulle myös luottamusta parempaan – sitä, että voin luottaa, että toisenlaisiakin päiviä tulee. Lempeys itseä kohtaan on myös rajojen asettamista sekä omien voimavarojen hyväksymistä. Avun pyytämistä ja sen vastaanottamista.
Lempeys on rohkeutta, vapautta ja oikeutta elää omannäköistä elämää. Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi. Etenkin itsesi.
Olen oppinut toipuvana ylisuorittajana ja sairauksieni kanssa kamppaillessani, että joskus on vaikeaa ylläpitää sitä toivottua lempeämpää mielentilaa ja olla vaipumatta ankaraan sisäiseen puheeseen tai vaativampiin ajatuksiin – joskus myös ikävät tunteet, kuten suru, huoli ja pettymys ovat tahtomattaan elämässä läsnä. Toisina päivinä lempeys itseä ja muita kohtaan onnistuu paremmin kuin toisina.
Tällaisina päivinä tarvitaankin extra-annos lempeyttä ja rutkasti itsemyötätuntoa. Annan itseni myös olla keskeneräinen. Saan olla myös pieni, heikko ja tarvitseva. On avattava myötätuntoisuuden armollinen syli, joka luo tilaa olla pieni, huono, osaamaton, kykenemätön, riittämätön. Silloin on puhuttava itselleen erityisellä lämmöllä, suotava myös lepo ja pysähtyminen sekä muistettava pyytää apua, mikäli siihen on tarve.
Lisäksi voi havainnoida itseään lämpimän uteliaasti, ja kysyä itseltään; mitä minä kaipaan eniten juuri nyt? Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani tai minkä asian voisin jättää tekemättä?
Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi.
Mitä on lempeämpi elämä?
Minulle lempeämpi elämä tarkoittaa etenkin pysähtymistä, kiireetöntä arkea ja hitaita aamuja – myös kivun hyväksymistä ja sen kanssa sovussa elämistä.
Lempeämpi elämä tarkoittaa myös juuri sitä sinun näköistäsi elämää, jossa suorittamisen sijaan keskityt itsesi puolella olemiseen. Se on elämää, joka koostuu lempeistä teoista ja sanoista, jotka tukevat hyvinvointiasi. Se on myös irti päästämistä siitä, mikä ei enää palvele tai vie eteen päin. Luopumista siitä, mikä vie enemmän energiaa kuin antaa.
Lempeämpään elämään kuuluu vahvasti merkityksellisyyden tunne ja arjen pienet onnen hetket. Se on itsesi ja elämäsi arvostamista, hyväksymistä sekä rakastamista sekä myös kiitollisuuteen ja toivoon keskittymistä. Lempeämpi elämä on omien arvojesi mukaista elämää ja omien tarpeidesi täyttämistä. Se on oman hyvinvointisi etusijalle laittamista, tunteiden hyväksymistä ja kohtaamista sekä itsesi kehittämistä ja itseluottamuksesi kasvattamista.
Lempeämpään elämään kuuluu sisäinen halu olla terve ja onnellinen – jos välittää itsestään, tekee kaiken oppiakseen ja kasvaakseen. Lempeämpi elämä on uskallusta tavoitella unelmia lempeys edellä. Elämää, joka tekee juuri sinut onnelliseksi – ilman kilpailua ja vertailua.
10 ensiaskelta, miten voit elää lempeämpää elämää kivun kanssa:
- Kuuntele kehoasi ja rauhoita hermostoasi esimerkiksi lempeän joogan avulla.
- Lähesty kipua meditaation avulla. Tunteet, ajatukset ja kipu havainnoidaan, koetaan ja hyväksytään sellaisenaan, tuomitsematta.
- Pysähdy kivun tunteen äärelle. Hyväksy se, että nyt on näin ja se tuntuu pahalta.
- Älä yritä muuttaa tai paeta kipua, vaan pyri tunnistamaan sen herättämät tunteet ja sitten anna tunteelle nimi. Ja ehkä jonkin paikan kehossa. Yritä ymmärtää kipua ja sen aiheuttamia tunteita. Yritä kuunnella, onko niillä sinulle jokin viesti.
- Sanoita tai kuvita kipu – anna sen tulla ulos sinusta. Silloin kivusta voi syntyä myös voimavara – ensin itselle ja sitten myös muille.
- Puhu itsellesi erityisellä lämmöllä ja myötätunnolla sekä lähetä kivulle sen tarvitsemaa rakkautta.
- Vastoinkäymisten ja syyllisten etsimisen sijaan keskity niihin asioihin, mihin voit itse vaikuttaa tai mitkä asiat elämässäsi ovat haasteista huolimatta hyvin.
- Älä keskity kipuun vihollisena, vaan keskityn elämään sen kanssa sovussa.
- Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä olo ja jotka tukevat sinun kokonaisvaltaista hyvinvointiasi.
- Hae turvaa ja tukea läheisiltäsi. Yksin ei tarvitse pärjätä.
Tutustu Annukan Lempeämpi minä -sivustoon ja palveluihin täältä.
