Voimakas ja jatkuva sisäinen turvattomuuden tunne voi saada aikaan kaikenlaista kärsimystä, joka rajoittaa arkielämää ja lopulta uuvuttaa. Minkälaisten linssien läpi sinä havainnoit maailmaa? Täyttyvätkö ajatukset uhkakuvilla, peloilla, katastrofiajattelulla, varautuneisuudella ja valppaudella vai suhtaudutko kaikkeen levollisen tyynesti luottaen siihen, että selviät aina kaikesta?
Kirjoitin aiemmin blogikirjoituksen: “Jatkuva selviytymistilassa eläminen vie valtavasti voimia – syynä voi olla pitkäkestoinen stressi tai traumaoireilu” jonka voit lukea linkistä. Tämän kirjoituksen aihe sivuaa samaa teemaa, mutta kirjoitan syvemmin tunteista sen takana.
Erilaiset syyt voivat nostaa pintaan turvattomuuden tunteen. Usein turvattomuutta on koettu jollain tavalla lapsuudessa, mutta myöhemmätkin isot elämänmuutokset, vaikeat kokemukset tai traumat voivat aiheuttaa turvattomuuden tunteita eri elämänvaiheissa. Jos turvattomuuden kokemus on syntynyt jo varhaisina vuosina, saatat syvästi uskoa, että “maailma on turvaton paikka”. Kyse on voimakkaista alitajuisista peloista ja uskomuksista, jotka ovat kietoutuneet yhteen ja jopa vääristävät ajattelua jollain lailla. Elämä näyttää synkältä ja vaaralliselta sekä tuntuu jatkuvalta kamppailulta. Tasapaino järjen ja tunteiden välillä voi olla hukassa.
Sisäisesti turvaton ja pelokas ihminen yleensä pelkää jotain tulevaa katastrofia tai uhkaa, mutta todellisuudessa pahin on jo tapahtunut: menneisyydessä. Haavat syntyivät kenties kauan sitten ja alitajuntaan sekä kehoon on jäänyt niistä voimakas “muistijälki”. Uskot ehkä pelkääväsi tulevaa, mutta todellisuudessa saatat vältellä vanhoja tuskallisia kokemuksia aktivoitumasta sisälläsi. Koska vanha kokemus ja siihen liittyvät tunteet ovat vielä purkamatta, mieli pyrkii välttelemään haavaa ja siitä aiheutuvaa kipua viimeiseen asti. Suojaksi voi syntyä erilaisia selviytymis- ja kompensaatiokeinoja.
Pelko alkaa hallita ajatuksia ja toimintaa rajoittaen, supistaen ja kaventaen päivittäistä elämää. Lisäksi jatkuva pelko tekee ylivireiseksi, jopa hysteeriseksi ja lopulta avuttomaksi sekä voimattomaksi. Pelon ottaessa vallan, taannut “liskoaivojen” tasolle, jolloin et pysty keskittymään muuhun, kuin hengissä selviytymiseen. Tämä hätätila on pitkään jatkuessaan äärimmäisen kuluttava tila, eivätkä siinä järkeily tai järkipuhe useinkaan auta.
Mikä sitten on peloista pahin? Kokemukseni mukaan se on kuolemanpelko. Kuolemanpelko voi ilmentyä eri muodoissa: pelkäät omaa kuolemaa, pelkäät menettää jonkun läheisen, pelkäät sitä edeltävää mahdollista kipua, tuskaa, sairautta tai loukkaantumista, pelkäät luopumista, surua tai muita tunteita jne. Kuolemanpelko on monille tabu eli aihe, josta ei uskalleta puhua. Kuolema on kuitenkin yhtä luonnollinen asia kuin syntymä: jokainen kohtaa sen joskus. Tämän takia sitä tulisi uskaltaa käsitellä jokaisen henkilökohtaisen uskomusjärjestelmän mukaisella tavalla.
Olen kuullut sanottavan, että kaikkien pelkojen juuri on kuolemanpelossa. Jos pohdit hetken omia pelkojasi, huomaatko niiden johtavan lopulta tähän?
Olen myös kuullut sanottavan, että meillä on lopulta vain kaksi ydintunnetta: pelko ja rakkaus, jotka ovat toistensa “vastavoimat”.
Voiko pelko olla pohjimmiltaan rakkauden puutetta? Mikäli näin on, pelolla on sinulle äärimmäisen tärkeä viesti – kenties sen tarkoitus on näyttää sinulle, mikä osa sinua ei vielä ole löytänyt rakkautta ja turvaa?
Tunteiden ja ajatusten torjuminen tai välttely ei koskaan ratkaise tilannetta. Jos havaitset itsessäsi voimakkaita pelkoja ja niistä aiheutuvaa jatkuvaa turvattomuuden tunnetta, voisiko olla aika hyväksyä ja käsitellä ne? Ei vain ajattelemalla, vaan monitasoisesti ja turvallisessa ilmapiirissä kohdaten.
Turva löytyy sisältä
Vaikka turvan tunne syntyy lopulta sinun sisäisenä kokemuksena, ei sinun tarvitse yrittää väkisin yksin löytää sitä. Jokaisella meistä on syvä tarve yhteyteen toisten kanssa. Vakaus ja turva löytyvät siis kokemuksesta, että olet hyväksytty omana itsenäsi ja todelliset ajatukset sekä tunteet saavat tulla näkyviksi. Myös ne kaikkein vaikeimmat pelot.
Turvan tunteen vahvistuessa keho ja ennen kaikkea hermosto alkaa rauhoittua ja rentoutua. Vahvistus toimii myös toisinpäin: voit tietoisesti rentouttaa kehoa erilaisilla rentoutusharjoituksilla tai -hoidoilla ja samalla voimistaa turvan kokemusta vaikka sisäiseen lapseen liittyvillä mielikuvaharjoituksilla.
Mikäli turvattomuutesi on jatkunut pitkään, todennäköisesti tarvitset kanssasäätelyä eli turvallista vuorovaikutusta, jossa opit kohtaamaan pelkoja ja rauhoittamaan itsesi. Kenties pelko auttoi sinua suojautumaan ja selviytymään kauan sitten, mutta on palvellut jo aikansa. Voit hiljalleen päästää siitä irti ja antaa rakkaudelle enemmän tilaa elämässäsi. Yhteys toisiin ihmisiin on turvallista.
Turvan tunnetta ja turvallisen elämän kokemusta on hyvä vahvistaa monitasoisesti ajatuksissa, tunteissa, fyysisillä harjoituksilla, sosiaalisissa tilanteissa ja henkisillä tasoilla. Ei siis ole olemassa mitään pikakaistaa tai oikotietä onneen, vaan polku tarkoittaa pitkäjänteistä itsetuntemuksen, itsemyötätunnon ja itsesäätelykeinojen löytymistä. Kyse on oman sekä toisten ihmisten inhimillisyyden ja haavoittuvuuden kohtaamisesta läsnäolon tilassa.
Kaikki me olemme joiltain osin kesken, hauraita ja haavoittuneita, mutta ihmisinä aina yhtä arvokkaita. Kun opit havaitsemaan pelkopohjaiset automaattireaktiot ja ajatukset, voit tietoisesti tuoda sisäiselle lapsellesi turvaa ja vakautta. Hankalissa hetkissä turva ja toivo voi löytyä hyvin arkisista asioista tai omien tunteiden näkyväksi tekemisestä jollekin toiselle.
