Janne Halla on Ihminen tavattavissa -terapeutti ja mindfulness-ohjaaja, jolle työ ihmisyyden parissa on enemminkin elämäntapa ja kutsumus. Janne ihmettelee ja ihastelee ihmisyyden ilmiöitä Mitä sun sydän sanoo?- podcastissa ja blogissaan. Vapaa-ajallaan Janne on intohimoinen rock-kitaristi, mökkeilijä ja ruuanlaittaja.
Olin ällistynyt vuosia sitten kun sain kuulla, että tunteet tunnetaan kehossa. Tämä tieto upposi syvälle tietoisuuteeni ja olen siitä asti laittanut valtavasti aikaa ja vaivaa tämän asian tutkimiseen itsessäni ja ympärilläni. Kehon kautta tunteisiin tutustuminen on ollut antoisa, tärkeä ja äärimmäisen tarpeellinen tapa tutustua omiin tunteisiini. Olipa syy sitten historiassa, talvisodan kauhuissa, kollektiivisessa häpeässä, kasvatuksessa tai ihan missä vaan, me miehet laitamme edelleen tunteemme syrjään valitettavan usein. Näin ei tarvitsisi olla. Hieman yleistäen, me miehet olemme vasemman aivopuoliskon ohjaamina, missä jylläävät järki ja rationaalisuus, tiede, matematiikka ja se mitä silmämme näkevät ja korvamme kuulevat. Omalla kasvun matkalla uskon edelleen tieteeseen ja siihen todellisuuteen mitä silmäni todistavat mutta niiden rinnalle on paletille tullut uusia sävyjä: tunteiden värikäs maailma, joka on avannut mahdollisuuden tarkastella sitä mitä minä olen ja mitä me olemme syvällä ihmisyydessämme toisenlaisesta näkökulmasta. Se on muistuttanut minua siitä, että meissä todellakin ovat nämä molemmat puolet, eikä järki ja tunne ole poissulkevia. Päinvastoin, ne vain tukevat toisiaan. Hyvät päätöksetkin syntyvät molempia kuunnellen.
Tunteiden kirjo on valtavan laaja, mutta aiemmin pystyin nimetä itsestäni vain muutaman. Nuoren aikuisuuden epäonnistuneet parisuhteet sekä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset olivat syväjäädyttäneet tunteeni eikä niiden sulattaminen ole ollut helppoa. Toisaalta tehty työ on antanut myös valtavan suuren palkinnon: mahdollisuuden elää totuudellista elämää sen kaikissa muodoissa. Vaikka minussa nousee edelleen esimerkiksi kateutta ystäväni menestyksestä tai mustasukkaisuutta puolisoni menoista, ymmärrän nyt, että ne ovat vain yksiä häpeän muotoja. Ja turvallisessa ympäristössä niiden jakaminen purkaa omaa häpeäsysteemiäni. En voi poistaa itsestäni tunteita mutta pystyn olemaan niiden kanssa helpommin, tämän takia niiden luokittelu positiivisiin ja negatiivisiin ei ole erityisen hedelmällistä koska tunteet vain tulevat ja menevät. Kun aloittelin tätä hommaa, pedanttina suorittajana pyrin tekemään tarkkoja analyysejä, jotta tunteiden kuvailuni osuu varmasti oikeaan. Nyt ymmärrän, ettei se ole edes kovin tärkeää, oleellisempaa on vain huomata, että nyt minussa liikkuu jotain, eikä se ole vaarallista. Seurauksiin voimme vaikuttaa itsesäätelyn avulla, emme siihen, että meissä niitä tunteita liikkuu. Ja näin on muuten ihan kaikilla – myös meillä miehillä. Usein kuuluu sanottavan, että ”olen asiajohtaja” tai ”olen kiinnostunut vain tästä teknisestä puolesta”. Sekin on varmasti totta, mutta se ei silti pois sulje sitä tosiasiaa, että meissä kaikissa liikkuu tunteita.
Nämä ohjeet sopivat tietysti myös naisille ja muun sukupuolisille, mutta miehenä olen luonnollisesti valinnut miesnäkökulman. Voinko säilyttää kunniani ja arvokkuuteni miehenä, vaikka tutustun tunteisiini ja näytän heikkouttani ja haavoittuneisuuttani? Todellakin voin ja tänä päivänä onneksi enemmän ja enemmän. Haluan olla omalta osaltani edistämässä tätä kehitystä työssäni ja ihmisyydessäni. Voit valita näistä kuudesta kohdasta oman näköisesi tavan työstää tunteitasi. Niitä kannattaa myös yhdistellä ja lisäillä omia hyväksi havaittuja keinoja.
1. Rauhoitu.
Etsi itsellesi rauhallinen paikka, jossa voit olla itseäsi varten. Jo vartti päivässä edistää tunteisiin tutustumista. Kestolla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että tekisit tämän säännöllisesti, lähes joka päivä. Paikka voi olla työpaikalla tai kotona, voit olla luurit päässä kuunnellen esimerkiksi meditaatiota, rentouttavaa musiikkia tai meren liplatusta tai ihan ilman mitään silmät kiinni tai auki. Voit kävellä puistossa tai metsässä rauhallisesti, ilman suorittamista tai pakonomaista kiirettä. Usein unohdamme, että meditaatio ja rauhallinen kävely ovat niitä kehollisia harjoituksia, jotka auttavat tunnetyöskentelyssä.
2. Puhu.
”Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.” No ei onneksi ihan kaikki. Kun puhumme ensi kertaa tunteistamme tai osoitamme tarvitsevamme hellyyttä pussailun muodossa, tulemme alttiiksi hylkäämiselle. Ehkä toinen ei haluakaan kuulla tunteistani (eli minusta) tai antaa hellyyttä vaikka niin kovasti sitä juuri nyt tarvitsisin? Tämä on riski, joka meidän pitää ottaa, kerta toisensa jälkeen. Tunteista puhuminen on taito, jota ei välttämättä opi kerrasta, niin kuin ei mitään muutakaan taitoa tosta noin vaan. Kuvittelin olevani todella avoin ihminen, kunnes huomasin, että puhun oikeastaan aina asian vierestä tai toisista ihmisistä. Sitten kun tuli aika kertoa mitä minä tunnen tietyssä hetkessä tai tilanteessa, meninkin ihan lukkoon ja kaikki sanat karkasivat päästäni. Pidän tätä nykyään hyvänä merkkinä, koska silloin siinä on jotain mitä kohti kulkea. Kipeimmät asiat eivät halua tulla nähdyksi meissä ja rakennamme niiden ympärille suojaa. Tämän suojamuurin murtaminen on usein hidasta ”pala palalta” hommaa. Puhuminen on käytännössä välttämätöntä tämän muurin purkamiseksi.
3. Kuuntele.
Se on aika ällistyttävää, mutta kuuntelemisen taito on yhtä tärkeää kuin puhuminen itsessään. Jos sinulla on ystävä tai joku muu henkilö, jonka kanssa puhutte tämän tyylisiä asioita, voitte kokeilla esimerkiksi seuraavaa: toinen puhuu viisi minuuttia ja toinen kuuntelee ja sitten vaihdatte. Se kuka kuuntelee, ei saa kommentoida toisen puheita, molemmat jakavat vain itsestä käsin. Tämä harjoitus on ollut itselleni käänteentekevä, koska se on tuonut minulle rauhaa. Opin itsestäni, että pidin ennen aina ääntä, koska pelkäsin, ettei minua huomattaisi ja minut hylättäisiin. Se olikin siis selviytymisstrategia jo hyvin kaukaa. Kun nyt kuuntelen muita turvallisessa ilmapiirissä, tiedän, että olen arvokas ja saan puhua sitten kun on sen aika eikä hätää ole. Huom! Ystävän tehtävä on olla ystävä, ei terapeutti tai muu tukihenkilö. Tämä harjoitus onnistuu siis vain tasapainoisessa ja vuorovaikutteisessa ihmissuhteessa.
4. Kirjoita.
Etsi itsellesi sopiva tapa kirjoittaa. Se voi olla aamusivut tai päiväkirja, saatat tykätä kirjoittaa kirjeitä läheisille (jotka sitten lähetetään tai ei) tai kappaleita omaan elämäkertaan. Kirjoittamisen apuna voi käyttää vaikka erilaisia tunnekartastoja ja sitä kautta alkaa bongaamaan omia tunteita. Kirjoittamisen etuna on, että se saattaa tuoda uuden näkökulman omien tunteiden tulkitsemiseen, koska olemme edes hiukan etäällä oman mielen tuottamasta ajatusrallista. Tekstiin saattaa sisältyä paljon merkityksiä, jotka paljastuvat myöhemmin. Kun itse aloitin kirjottamaan päiväkirjaa, huomasin myöhemmin, että sekin oli kuin suoritus, tarkoituksena saada kymppi koulutodistukseen. Ei elämässä ole tarkoitus saada kymppejä, elämässä on tarkoitus elää oman näköistä elämää!
5. Ryhmä.
Ryhmä voi olla merkittävä tuki tunteisiin tutustumisen matkalla. Ryhmiä voi löytää yllättävistäkin paikoista, kaveriporukoista, kirjastoista, tukiryhmistä, työhön liittyvistä koulutuksista jne. Ryhmät voivat olla maksullisia tai ilmaisia. Luottamuksellinen ryhmä ja sen tuki voi olla äärimmäisen tärkeä herkistä asioista puhuttaessa. Tärkeää ei ehkä ole se mitä tehdään tai puhutaan yhdessä, oleellista on, että tietää että ryhmässä on hengenheimolaisuutta ja tukea. Itselleni erilaiset ryhmät ovat olleet erittäin tärkeitä apuja kasvun matkalla.
6. Ammattiapu.
Omiin tunteisiin ja sitä kautta omaan itseen tutustuminen ei aina ole mikään helppo työ. Jos pinnan alta löytää jotain, joka tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta kohdata, on tärkeää tukeutua ammattilaisen apuun. Erilaisia ja hintaisia ammattilaisia on paljon, on tärkeää, että löydät omannäköisen ihmisen tai ryhmän ja tavan toimia. Tässä kannattaa kaivaa tietoa ja kysellä muilta, mikä heille on toiminut ja mikä ei. Kannattaa valita ammattilainen, joka osaa käsitellä tunteita myös kehollisesti. Joskus työ voi olla todella hidasta, koska omiin tunteisiin tutustuminen harvemmin käy ihan hetkessä. Tunteet kun tuppaavat usein olemaan myös kiinnittyneinä toisiinsa ja toisen alta saattaa löytyä jotain ihan uutta, mitä ei edes tiennyt olevan olemassa. Siltikin tämä työ on äärimmäisen tärkeää: kun tutustuu tunteisiinsa ja sitä kautta paremmin itseensä, myös muiden on helpompi olla ympärillä.
