Ajattelin nyt kirjoittaa epäonnistumisen pelosta, sillä teemaa toistuu usein uupumuksesta toipuvien asiakkaiden kanssa. Jo pelkkä uupuminen nostaa voimakkaita epäonnistumisen tunteita sekä nykyhetkessä, mutta toisaalta voi nostaa yhtäaikaa myös menneisyyden kätketyt tunteet pintaan ja sillä tavoin voimistaa pelkoja sekä arvottomuuden kokemusta. Epäonnistumisen pelko voi estää lopulta uusiin asioihin tarttumisen, tärkeiden muutosten toteuttamisen sekä unelmien tavoittelun kokonaan, joten pelon taakse on syytä kurkistaa hiukan tarkemmin. Pelot lievittyvät parhaiten turvallisella kohtaamisella ja ymmärryksen lisääntymisellä alkuperäisistä juurisyistä eli pelon syntymekanismeista. Tunteiden torjunta ja uhrin roolin omaksuminen jähmettävät ja lisäävät kärsimystä.
Pelkäämme eri asioita: joku pelkää hämähäkkejä, toinen pimeää, kolmas sairauksia, neljäs jotakin muuta. Lähes mitä tahansa elämässä voi pelätä, jopa itse elämää (elämänpelko tuntuu olevan yhtä yleinen kuin kuolemanpelko). Nyt käsittelen yleisimpiä juurisyitä epäonnistumisen pelon takana.
Epäonnistumisen pelko rajoittaa sisäisesti, estää tekemästä päätöksiä, toteuttamasta asioita tai jopa ilmaisemasta itseään vapaasti. Se saa meidät tyytymään ja jopa alisuoriutumaan eli pelaamaan varman päälle sekä välttelemään haasteita. Pahimmillaan se passivoi niin, että lakkaamme yrittämästä ja sillä tavoin kavennamme elämänpiiriä, jolloin suljemme uudet kokemukset ja mahdollisuudet itsemme ulkopuolelle suojautuaksemme ulkoisilta tai sisäisiltä uhkilta. Saatamme fantasioida muutoksesta, mutta emme ota askeltakaan toimiaksemme tavoilla, jotka todistavat toisin. Saatamme vertailla itseämme muihin tästä pelosta käsin, joka taas vahvistaa entisestään huonommuuden tai arvottomuuden kokemusta. Tunnistatko?
Älä käsitä väärin, en todellakaan kannusta ketään ylittämään liikaa rajojaan tai toimimaan itseään vastaan. Riittävän moni kokee tekevänsä sitä jo nyt arkielämässä ja vuorovaikutustilanteissa. Tarkoitan terveellä tavalla itsensä kuuntelua ja omia itselle tärkeiden asioiden tekemistä sekä unelmiaan kohti menemistä pienillä askelilla.
Yksi suurimpia syitä epäonnistumisen pelolle ovat menneisyydessä koetut syvät, mutta käsittelemättömät pettymyksen ja häpeän tunteet. Nämä toistuneet ja ajan saatossa vahvistuneet sisäiset kokemukset ovat alkaneet tehdä pysyvää pesää minäkuvaan, jolloin tunteesta on tullut osa identiteettiä. Silloin ei auta, vaikka sisäinen äänesi tai joku henkilö vieressä sanoisi: ”sisua nyt vaan”, ”eikun elämäntapamuutosta kehiin”, ”tarvitset vain tahdonvoimaa”, ”reipastu nyt ja teet vaan” jne. Ei, koska jokin sisälläsi estää täysin näkymättömänä muurina, jota mielesi ei vain pysty ylittämään.
Vika ei ole sinussa, vaan syynä ovat useimmiten sisällesi lukittuneet tunteiden ja uskomusten kerrostumat ja niiden syvät juurakot, joita ei pakottamalla revitä irti. Päinvastoin, tämä toksinen asenne saattaa jopa vahvistaa epäonnistumisen pelkoa. Lempeä kannustus on eri asia kuin väkisin epämukavuusalueelle puskeminen (eli rajojesi rikkominen!).
Kukaan meistä ei halua tuntea olevansa epäonnistunut ihmisenä, eikä kukaan meistä oikeasti sitä ole, vaikka tekisimme tai jättäisimme tekemättä mitä! On syytä erottaa tekemisen ja olemisen ero: mikään teko ei lopulta kerro ihmisarvostasi tuon taivaallista. Lapsiakaan ei tulisi kasvattaa siten, että möhlittyään jonkun asian kanssa hänet tuomitaan epäonnistuneeksi ihmisenä sen sijaan, että todettaisiin vain teko/yritys toimimattomaksi tai huonoksi. Lapsi saattaa kuitenkin tulkita asian juuri näin: ”tein väärin = epäonnistuin = aikuinen pettyi MINUUN = en kelpaa = pelkään, että minut hylätään”. Toistuessaan tämä johtaa lopulta epäonnistumisen tunnelukon syntymiseen eli näet itsesi epäonnistujana, vaikka todellisuudessa pärjäät oikein hyvin!
Huomaatko kuinka pitkän ajatusketju ja tulkinta saattaa piillä yhden tunteen (epäonnistumisen pelko) tai uskomuksien takana? Eikö olekin uskomatonta!
Epäonnistumisen pelon takana on usein juuri lapsuudessa tai nuoruudessa koetut pettymykset ja häpeän tunteet sekä erilaiset tunnelukot kuten hylkääminen, epäonnistuminen, pessimistisyys, vaativuus, kaltoinkohtelu, rankaisevuus jne. Ne voivat näkyä arjessa eri tavoin kuten perfektionismina eli täydellisyyden tavoitteluna, huijarisyndroomana tai itseluottamuksen ja itsearvostuksen puutteena sekä luovuttamisen ja riittämättömyyden tunteina muutamia mainitakseni.
Miten epäonnistumisen pelon voi selättää?
- Keskity näkemään ja tunnistamaan oma potentiaali, kyvyt ja taidot sen sijaan että näet itsessäsi vain puutteita ja vikoja. Turvallisen henkilön seura tai ammattiapu auttaa sinua tässä.
- Tiedosta omat vahvuutesi ja niistä erityisesti vielä sinun ydinvahvuutesi! Oma voima ilmentyy konkreettisesti vahvuuksien kautta. Liian moni suomalainen häpeää jopa omia vahvuuksiaan.
- Muuta näkökulmaasi aivan täysin: elämässä ei voi epäonnistua, voit vain oppia. Kaikilla asioilla on aina useita puolia, eikä elämä ole mustavalkoista. Ainoastaan mieli saattaa ajatella asioista joko-tai, mutta useimmiten totuus on sekä-että.
- Laske liian korkeita sisäisiä vaatimuksia ja luovu hiljalleen täydellisyyden tavoittelusta, sillä se voi uuvuttaa sinut ja ruokkii erilaisia pakkoajatuksia. On raskasta elää pelossa tai ylläpitää täydellisyyden kulisseja. Tavoittele mieluummin ainutlaatuisuutta ja sisäistä rauhaa. Rosot ja säröt tekevät ihmisestä mielenkiintoisen ja inhimillisen.
- Sinulla on oikeus: mokata, olla tietämätön, epätäydellinen ja keskeneräinen. Sinulla on erityisesti oikeus olla oma itsesi tilanteessa kuin tilanteessa sekä rentoutua, nauttia ja menestyä sisäisesti. Lisäksi sinulla on oikeus saada ja antaa anteeksi.
- Ota riittävän pieniä askelia elämässä kohti sisäisiä tavoitteita ja arvovalintoja. Näin tunnet eteneväsi sinulle oikeaan suuntaan. Se mitä muut ympärillä ”huutelevat” ei lopulta tarvitse rajoittaa sinua. Jokainen epäilijä peilaa ulospäin omia rajoittavia uskomuksia tai pelkoja.
- Hae tarvittaessa ammattiapua: terapiaa, valmennusta tai sinulle toimivaa tapaa purkaa pelkoja sekä sisäisiä rajoitteita. Näin vapautat itseäsi turvallisesti.
