Olen kirjoittanut sekä kirjoissani, somessa että blogiteksteissäni monta kertaa, että on ihan puppua, kun sanotaan, etteivät tunteet kuulu työpaikalle. Tunteet tulevat ihmisen mukana, kuten nenä tai jalat. Toinen hommeli on sitten se, miten niitä piilotellaan, miten niistä puhutaan ja miten niitä käsitellään.
Piilotetut ja pakatut tunteet suhisevat joka tapauksessa hampaiden välistä ja näkyvät ihmisen käytöksessä, koska tunteita ei voi käskemällä estää. Tunteet tulevat hallitsemattomasti, mutta olennaisempaa on se, miten niihin suhtaudumme. Kannatan ehdottomasti tunteiden hyväksymistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oksennetaan oma olo toisen päälle hallitsemattomasti, vaan että otetaan oma tunne todesta. Muistetaan, että tunne ei ole kuvausta todellisuudesta eikä siitä henkilöstä tai tilanteesta, joka on ehkä laukaissut tunnereaktion.
Tunne on kehon ja mielen yhteistoiminnallinen ja automaattinen elämysreaktio. Ei mitään sen kummempaa, vaikka se värittää tulkinnan kaikesta.
Työpaikoilla olisi hyvä alkaa mieluummin kartuttaa tunnetaitoja kuin esittää näytelmää, jossa kaikki pakkautuneiden tunteiden kanssa elävät korventavat itsensä sisäisesti. Tässä muutama kysymys, joista työpaikalla voisi aloittaa tunnetaitojen kartuttamisen keskustelemalla. Kortit on Puhutaan tunteista -keskustelukorteista (Marika Rosenborg & Sanna Wikström, Hidasta elämää 2023):
1.
2. Jos pohdit työsi kannalta asiaa:
3. Voit pohtia kysymystä esim. työpaikan näkökulmasta:
4.
Lisää kysymyksiä työhyvinvointiin, parisuhteen parantamiseen, teinien kanssa keskusteluun ja itsetuntemuksen lisäämiseen löydät Puhutaan tunteista -keskustelukorteista:
