Jos toivot, että toisten tunteet eivät vaikuttaisi sinuun niin kuormittavasti, on mahdollista, että menet liikaa mukaan muiden tunteisiin oman jaksamisesi kustannuksella.
Mikäli aistit voimakkaasti toisten tunteita ja otat niiden tuntemisen vastuullesi, jotta ne helpottaisivat, toimit mallin mukaan, jonka olen nimennyt överiempatiaksi.
Sinun ei tarvitse tuntea toisten tunteita rajattomasti heidän puolestaan, jotta olisit myötätuntoinen. Siitä huolimatta olet todennäköisesti ollut monta kertaa suhteessa tai tilanteessa, josta selviytyminen on vaatinut sinua keskittymään siihen, mitä tunteita muissa nousee, ja sopeuttamaan itseäsi niiden mukaisesti.
Suhteet, joissa vedämme empatian överiksi, ohjaavat meidät kipuilevan sisäisen lapsemme luokse. Ne valaisevat meille tunnetason haavamme, jotka ovat syntyneet, kun olemme selviytyneet tuntemalla toisten tunteita heidän puolestaan ja jääneet samalla yksin omien hankalien tunteidemme kanssa.
Sisäisen lapsemme pelkää hylätyksi tulemista
Sisäinen lapsemme pelkää tulevansa hylätyksi suhteissa, jotka muistuttavat häntä suhteista ja tilanteista, joissa olemme tulleet hylätyiksi, sivuutetuiksi ja ohitetuiksi silloin, kun olimme lapsia. Hän pelkää, että hän joutuu kokemaan nyt sen tuskan ja kärsimyksen, joiden käsittelyyn hänellä ei ole ollut silloin toimivia työkaluja ja riittävää tukea.
Siksi yritämme selviytyä tietyissä suhteissa sivuuttamalla kipeät tunnehaavamme ja keskittymällä toisten tunteisiin omien tunteidemme ja tarpeidemme kustannuksella.
Sisäinen lapsemme on ulottuvuutemme, jonka kasvu on pysähtynyt niihin kokemuksiin, jotka ovat haavoittaneet meitä eniten. Niiden jäljet tuntuvat meissä edelleen voimakkaasti. Tätä tapahtuu etenkin suhteissa ja tilanteissa, joissa keskitymme vahvasti toisten tunteisiin ja tarpeisiin ja ohitamme omamme. Siksi saatamme kokea näissä suhteissa repivää ristiriitaa sen välillä, mitä mielemme kertoo ja miten tunteemme ja kehomme reagoivat.
Vaikka tietoinen mielemme sanoo, että nämä suhteet kuormittavat meitä, menemme niihin mukaan siksi, että ne tuntuvat meille tutuilta tavalla, jota emme pysty selittämään. Huolimatta siitä, että olemme jonkun seurassa varuillamme tai koemme tilanteen tunnelman sekavaksi, voimme kokea olomme samaan aikaan myös turvalliseksi.
Tämä tapahtuu, koska tunnistamme tilanteen taajuuden tunteiden ja kehon tasolla niin nopeasti, että se ohittaa tietoisen mielemme viestit. Vaikka järkemme sanoo, että tämä yhteys tai tilanne ei ole välttämättä minun parhaakseni, saatamme hakeutua siihen, koska se tuntuu meille epävakaudessaan normaalilta ja jopa kodikkaalta.
Miksi epävakaa ja sekava voi tuntua myös ”tutulta ja turvalliselta”?
HeartMath Instituten tekemä tutkimustyö aivojemme ja sydämemme välisestä viestinnästä auttaa meitä ymmärtämään ristiriitaa paremmin. Tutkimuksen perusteella on pääteltävissä, että elämämme varhaisvaiheiden aistimukset toisissa nousevista tunteista ja meitä ympäröivistä tunneilmapiireistä vaikuttavat siihen, mistä tulee meille tutun tuntuista. Mitä herkempi keho ja voimakkaampi kyky aistia toisten tunteita, sitä vahvemmin toisten tunne-energiat ja tunneilmapiirit määrittävät, mitä koemme kehossamme.
Elämämme varhaisvaiheiden aistimukset toisissa nousevista tunteista ja meitä ympäröivistä tunneilmapiireistä vaikuttavat siihen, mistä tulee meille tutun tuntuista. Jos olemme viettäneet paljon aikaa esimerkiksi arvottomuuden ja pelon tunteiden keskellä, olemme virittäytyneet arvottomuuden ja pelon taajuudelle.
Kun olemme olleet ihmisten kanssa, jotka ovat kantaneet itsessään kohtaamattomia arvottomuuden ja pelon tunteita, niiden taajuudet ovat vaikuttaneet herkkään kehoomme. Hermostomme on virittäytynyt reagointivalmiuteen raskaita taajuuksia väreilleessä tunneilmapiirissä. Olemme ottaneet ilmassa leijuneita tunne-energioita itseemme ja asettuneet valppaustilaan, joka on siirtänyt meidät pois luontaisesta levollisuudestamme ja tasapainostamme.
Kehollinen valmiustilamme on muuttanut sydämemme rytmikaavoja eli sitä, missä tahdissa se on lyönyt. Kun sydämemme lyönnit ovat epäjohdonmukaistuneet hermostollisen ja kehollisen jännitystilan vaikutuksesta, sen rytmikaavat ovat viestineet aivoillemme, että jatkuvassa valmiustilassa oleminen on meille normaalia.
Perinteinen käsitys on ollut, että aivomme ovat se osa meistä, joka ohjaa muita elintoimintojamme. Tutkimukset kuitenkin esittävät, että sydämestämme lähteekin aivoihin määrällisesti enemmän viestejä kuin toisinpäin. Nämä viestit vaikuttavat siihen, mikä kehollinen tila tuntuu meille tavalliselta.
Sydämemme rytmikaavoista aivojemme mantelitumakkeisiin välittyvät viestit luovat siis pohjaa sille, mistä kehollisista ja tunnetason kokemuksista muodostuu meille tuttuja. Mantelitumakkeet ovat aivojemme osa, joka järjestelee sydämemme rytmikaavojen perusteella syntyvät mallit tuttuusjärjestykseen.
Siksi on ymmärrettävää, että ylivirittynyt keho ja epäjohdonmukaisesti toistuvasti lyövä sydän saavat mantelitumakkeet luokittelemaan ailahtelevassa tunneilmapiirissä syntyvät reaktiot meille normaaleiksi.
Koska epävakaus suhteissa vaikuttaa sydämemme sykkeeseen ja kulkeutuu informaationa hermostomme kautta mantelitumakkeisiimme, hermostomme ohjelmoituu kokemaan turvattomuuden ja epäjohdonmukaisuuden tutuksi – ja siksi myös ”turvalliseksi”. Tämän takia tunnekehomme ja fyysinen kehomme kokevat ”tutuksi ja turvalliseksi” myös suhteita ja tilanteita, joiden haitalliset vaikutukset ymmärrämme järjellä, mutta joita vastaan emme pysty taistelemaan vain tahtomme voimalla.
Haastavat suhteet, joissa vedämme empatian yli, tuovat esiin sen, mistä on tullut sisäiselle lapsellemme hermostollisten johdotustemme kautta ”tuttua ja turvallista” siitäkin huolimatta, että se on oikeasti epäjohdonmukaista, epävakaata ja turvatonta.
Hermostomme kautta ilmenevät tunnereaktiomme tapahtuvat niin paljon tietoista ajatteluamme nopeammin, ettemme voi estää överiempatiaan lipsahtamista vain ajatuksemme avulla – ainakaan ennen kuin tiedostamme tämän mekanismin ja höllennämme sen otetta.
Kun ymmärrämme tämän, meidän ei enää tarvitse soimata itseämme kyvyttömyydestämme välttää toistuvia turhauttavia tilanteita. Sen sijaan voimme tiedostaa kuormittavien suhteiden juurisyyt ja hoitaa niitä. Silloin pystymme valitsemaan tietoisemmin, minkälaisiin suhteisiin ja tilanteisiin annamme arvokasta energiaamme ja aikaamme jatkossa.
Irti överiempatiasta -kirja auttaa sinua kasvamaan ulos överiempaattisen toiminnan kaavasta ja suuntaamaan herkkyytesi voiman elämään, jossa voit hyvin ja joka tuntuu aidosti omaltasi. Katso ja tilaa kirja täältä!
