Kukaan meistä ei ole vain yhdenlainen. Meissä on monia puolia, monia kerroksia – ja monia niistä piilottelemme jossain pinnan alla. Emme uskalla näyttää kaikkea itsestämme muille – tai edes itsellemme.
Harva meistä tuntee itsensä kokonaiseksi. Tunnetko sinä?
Ehkä et ihan uskalla tehdä itsestäsi numeroa, herättää huomiota, haaveilla suuria, tuoda vahvuuksiasi esiin.
Tai sitten et uskalla sanoa ääneen, mitä pelkäät, mikä tuntuu pahalta, mikä saa sinut kutistumaan kokoon.
Asioita, joita usein piilottelemme pinnan alla:
1. Varjot. Varjot ovat usein haavoja ja kipukohtia, jotka liittyvät ihmisen ydinolemukseen. Lapsuudessa syntyneitä uskomuksia, kuten ”Minussa on jotain vikaa”. Niiden ympärille kääriytyy usein häpeän harmaa verho. Tekisi mieli vain piiloutua jonnekin ja lakata olemasta…
2. Varjot ovat myös tunteita, joita ei ole ollut lupa ilmaista, kuten ärtymys, kiukku, jopa viha. Ehkä sinua on rangaistu tai sinut on lapsena jätetty yksin, kun olet ilmaissut niitä. Ja kuitenkin tunteet ovat voineet johtua siitä, että rajojasi on rikottu tai sinua ei ole huomioitu. Mitään tunteita ei voi eikä kannata pitkällä tähtäimellä niellä… koska silloin ne jäävät muhimaan pinnan alle.
3. Pelot. Pelko on vahvasti elämää ohjaava tunne, se pitää sinut hengissä. Silti se myös turhaan estää monia toteuttamasta itseään, antautumasta aitoon yhteyteen muiden kanssa, ilmaisemasta inhimillisyyttä ja haavoittuvuutta, elämästä vapaammin ja rennommin.
4.Epävarmuus, pelon lievempi muoto. Ehkä et uskalla mennä kohti uutta, jos et tiedä varmasti ja tarkasti, mitä se tuo tullessaan. Moni kontrolloi elämäänsä jatkuvasti ja odottaa täydellistä varmuutta itsestään ja suunnitelmastaan, ennen kuin voi lähteä liikkeelle – ja yleensä se tarkoittaa, että jämähtää pysyvästi mukavuusalueelleen. Täydellistä kontrollia kun ei ikinä tule.
5. Ideat ja sielun kutsut. Moni tuntee sydämessään salaperäisen kutsun. ”Jokin vetää minua puoleensa…” Se voi olla haave, jonka toteuttaminen tuntuisi ihmeellisen ihanalta – mutta samaan aikaan niin tavoittamattomalta tai pelottavalta, että et anna itsesi edes haaveilla siitä. Epämääräinen luova idea (kuten vaikka unelma kirjoittamisesta, laulamisesta tai maalaamisesta), voi tuntua liian haavoittuvalta kenellekään kerrottavaksi. Idea nostaa esiin epävarmuuden ja pelon siitä, mitä muut sanovat. Pienten ja suurten unelmien toteuttaminen tekee meitä näkyväksi muille ja asettaa samalla alttiiksi arvostelulle.
***
Jos pitää aina olla varma ja tietäväinen, kadottaa helposti uteliaisuuden ja kunnioituksen – niin elämää, itseään kuin muita ihmisiäkin kohtaan. Jos itsessä ei ole tilaa keskeneräisyydelle ja hämmennykselle, on vaikeaa kohdata sellaista, mikä on uutta ja erilaista ja saattaa ravistella sisäistä maailmaasi.
Kun kohtaat näitä puolia itsessäsi, vapautat energiaa, jota aiemmin olet joutunut käyttämään itsesi kontrolloimiseen ja suojakuoresi säilyttämiseen. Koet vähemmän stressiä – enemmän luontaista iloa. Elämään tulee tilaa ihmettelylle, luovuudelle, uuden oppimiselle ja elämän ihmeiden näkemiselle.
Kun et enää piilottele itseäsi, silloin et ole vain pintaa – vaan voit olla kokonainen.
Kokonainen ei ole yhtä kuin täydellinen.
Kokonainen on ihminen, joka uskaltaa katsoa myös epätäydellisiä puolia itsessään hyväksyvästi.
Uskallatko sinä kohdata itsesi – niin varjosi kuin valosikin?
Opettele kysymään itseltäsi kysymyksiä, jotka vievät oman totuutesi äärelle. Tukena toimivat esimerkiksi Katri Syvärisen korttipakat Taikahetkiä elämään ja Anna valosi loistaa.
