Selaan somea ja kuva kuvalta tunnen oloni ankeammaksi ja elämäni pienemmäksi. Vaikka tiedän, että someen ladatut kuvat eivät ole täysi totuus kenenkään elämästä, mieleni lähtee vertailemaan omia harmaita kokemuksiani muiden värikkäisiin elämyksiin. Ja tuo vertailu syö pala palalta itsetuntoani.
Mielemme sisällä on lukemattomia mielikuvia, vaatimuksia ja odotuksia, millaisia meidän pitäisi olla. Ja some-kuvasto vielä nostaa noiden vaatimusten tasoa. Jo aamulla peiliin katsoessamme saatamme kuulla sisältämme lannistuneen huokauksen ja jopa ääneen arvostella ulkonäköämme. Ja päivän mittaan eteen tulevissa tilanteissa tuo sisäinen mittatikku vaatimuksineen ja jatkuvine arviointeineen osoittaa usein meidän jäävän alakynteen. Emme ylety mielemme pomon vaatimalle tasolle.
Kun mielemme ottaa isännän roolin, me raukat yritämme passata sitä parhaamme mukaan. Kuitenkin mennen tullen sisäinen pomomme kohtelee meitä huonosti vähätellen, mitätöiden, syyllistäen ja arvostellen. Pyrimme muuttumaan, kehittymään ja parantamaan itseämme kelvataksemme mielemme tuomarille.
Mutta valitettavasti aina uudelleen vanhat, juuttuneet ajatusmallit valtaavat päämme ja tipahdamme tuttuun kuoppaan. Tunnemme olomme alakuloisiksi ja väsyneiksi. Toivomme vahvempaa itsetuntoa. Haluaisimme olla varmempia ja luottavaisempia itsemme suhteen.
Analysoimalla elämäämme ja kokemuksiamme yritämme löytää syitä alavireiselle olollemme uskoen siten vapautuvamme sisäisestä kivustamme. Mutta valitettavasti usein analysointi saa meidät juuttumaan uhrina olemiseen. Niinpä saatamme vielä aikuisinakin surra ja syyttää, miten vanhempiemme odotukset ja vinot katseet kolhivat aikoinaan nupullaan olevan minämme mustelmille.
Kun vielä aikuisinakin odotamme parantavaa katsetta itsemme ulkopuolelta, annamme vastuun ja vallan omasta itsetunnostamme muille. Toivomme, että esihenkilön kannustava palaute, ystävän ihaileva kommentti tai puolison rakastava katse nostaisi meidät heikon itsetuntomme suosta.
Etsimme ympärillemme ihmisiä, jotka vahvistavat meitä. Eikä siinä mitään väärää ole, päinvastoin. Rakastava läheinen saattaa lempeästi kyseenalaistaa mielemme pomon toimintaa ja saada meidät ajattelemaan eri tavoin, enemmän itseämme arvostaen. Mutta valitettavasti muut ihmiset eivät pysty koskaan täysin korjaamaan säröillä olevaa itsetuntoamme.
Elämämme tärkein ihmissuhde on suhde itseemme. Itsetuntomme on ikään kuin tuon suhteen mittari. Itsetuntomme kertoo, miten kohtelemme itseämme. Miten käyttäydymme itseämme kohtaan. Miten arvostavasti ja kunnioittavasti ajattelemme itsestämme.
Meitä kyllä opetetaan lapsesta saakka kohtelemaan muita hyvin ja kunnioittavasti – mikä on todella hyvä asia – mutta koskaan ei puhuta siitä, miten kohtelemme itseämme. Päiväkodissa kannustetaan hyviin kaveritaitoihin, mutta kukaan ei hiisku sanallakaan itsesuhdetaidoista, kuinka olla hyvä ystävä itselleen.
Jos kohtelisimme itseämme kuin parasta ystäväämme – arvostavasti kohdaten, lempeästi kuunnellen ja luottavaisesti kannustaen – itsetuntomme säröt eivät enää tekisi niin kipeää. Ymmärtäisimme, ettemme me ole yhtä itsetuntomme kanssa. Syvin minuuteni ei ole sama kuin itsetuntoni. Itsetunto on vain mielemme tuottama käsitys meistä itsestämme.
Silloin myös itsetunnon kuoppaan pudotessani muistan, että itsetuntoni ei ole totuus minusta. Mieleni kaikkien häilyvien odotusten ja vaatimusten takaa löytyy hiljainen, mutta vakaa ja lempeä todellinen minuuteni, joka hyväksyy minut aina.
Kun minulla on lempeä, hyväksyvä ja armollinen suhde itseeni, osaan somea selatessani lohduttaa itseäni. Silloin hyväksyn alakuloni ja mieleni inhimillisen tavan vertailla. Sanon mieleni pomolle ymmärtäväni sen pohjimmiltaan yrittävän arvostelullaan tehdä elämästäni parempaa ja arvokkaampaa. Mutta samalla tiedän, että oma elämäni on tasan yhtä ihanaa ja kallisarvoista kuin kaikkien muidenkin elämä – mitään muuttamatta ja yhtään kuvaa ottamatta.
Kun tiedän ja muistan, että syvimmiltäni olen jotain paljon suurempaa ja kauniimpaa kuin mieleni ajatukset ja ailahtelevat tunteeni, minun on hyvä olla itseni kanssa. Olen lempeästi ja hyväksyvästi juuri se ihminen kuin olen. Ja se ihminen on kaiken rakkauden arvoinen – myös oman rakkauteni arvoinen.
Kirjassani Olet kaiken hyvän arvoinen kerron lisää siitä, miten mielemme toimii ja miten voimme sallia itsellemme enemmän hyvää elämässämme.
Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.
