Sanotaan, että me suomalaiset olemme rehellisiä. Olemmeko? Ihmisen perustarve on tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi, rakastetuksi sellaisena, kun on. Kuitenkin me usein itse piilotamme itsemme toisilta myötäilemällä ja jättämällä sanomatta mitä oikeasti ajattelemme ja tunnemme. Pelkäämme paljastuvamme. Emme ole sitä, mitä sisimmässämme olemme ja jäämme vaille sitä, mitä eniten elämässä kaipaamme. Emme ole rehellisiä – itsellemme tai muille.
Rohkea rehellisyys on minulle lapsenomaisuutta, uteliaisuutta, halua olla syvässä yhteydessä itseen ja muihin, rakkautta, levollisuutta, syvää läsnäoloa ja kepeyttä. Kuulostaako sellaiselta mitä haluaisit lisää elämääsi? Minäkin halusin. Ja halusin niin vimmatusti, että lähdin 15 vuotta sitten syväsukeltamaan itseeni ja hakemaan rehellistä vastausta siihen, kuka on se Sanna, joka niin palavasti halusi sisältäni paljastua.
Olin koko elämäni ollut varmistelija, kannattelija ja jonkun sortin miellyttäjä. Kaikissa elämäni pienissäkin siirroissa, olin tehnyt kattavan suunnitelman ja sen lisäksi monta varasuunnitelmaa kaikille mahdollisille skenaarioille. Harvoin karttaa oli piirretty omien tarpeideni pohjalta. Että kaikki olisi hyvin, eikä kenellekään tulisi paha mieli.
Mitä enemmän tutkailin uteliaana itseäni, sitä enemmän ymmärsin, että toimintamalli oli rajoittanut aika mittavasti elämääni ja sen eri sävyjä. Lähes aina elämän eri hetkissä minulla oli ollut valtavan suuri visio tulevasta. Mutta kun olin turvallisuushakuisena lähtenyt suunnittelemaan toteutusta, olin mennyt liian syvälle Miten-tasolle, ja näin monet elämän sattumukset olivat lipuneet ohitseni, vaikka olenkin saavuttanut tavoitteitani. Olin tiedostamattani pienentänyt itseäni.
Reilut kymmenen vuotta sitten aloin ajatella, mitä jos antaisin elämälle mahdollisuuden viedä ja vain antautuisin tulevalle ilman, että tiedän, miten se oikeastaan tapahtuu ja toteutuu. Yksi asia kerrallaan, pienin askelin. Että valitsisin vain halutun suunnan ja kohdistaisin siihen kaiken mahdollisen uteliaisuuteni, rehellisyyteni ja rakkauteni. Ja niin aloin harjoitella. Ja harjoittelen edelleen, joka ikinen päivä.
Ja kuulkaa, tässä sitä nyt harjoitellaan myös teidän kanssanne, ensimmäisiä kertoja julkisesti. Mieli koittaa sanoa, ettei ole mitään kerrottavaa, ettei ketään kiinnosta. Sydän huutaa, että anna palaa nainen, jaa kaikki oivalluksesi, sinua tarvitaan, sinulla on merkitystä!
Haluan blogissani jakaa kanssanne ajatuksia ja näkemyksiä, joita olen saanut matkallani kohti omaa ydintä – Rohkean rehellistä Sannaa. Matka ei ole ollut kivuton tai helppo. Ja vähiten sellainen, millaisen sen kuvittelin joskus olevan. Kuulostella, resonoiko teissä ajatukset ja toimintatavat, joilla olen saanut elämääni ja itseeni uskomattoman herkkyyden ja voiman tasapainon, ilon ja kepeyden, lämmön ja syviä kohtaamisia, tunteiden koko kirjon. Miten olen tietoisesti valinnut itseni joka päivä. Valinnut myös jatkaa matkaa kivuista huolimatta.
Olen antautunut elämän kuljetettavaksi, eikä se ole tarkoittanut äkkiliikkeitä tai kaiken vanhan poistamista, riuhtomista irti mistään tai julistamista. En mene haasteita päin, vaan yhdyn myrskyyn ja tyynnymme yhdessä. En riuhtaise irti, vaan pitelen ja paijaan, syleilen, kunnes tietoisesti irrotan otteeni. En huuda kovaan ääneen mielipiteitäni ja ajatuksiani, vaan odotan, että jollain on tarve ja halu niitä kuulla.
Uskoisin, että ne, ketkä minua ja elämääni ovat pidempään seuranneet läheltä, sanoisivat, että melkoisen vakaata tepastelua se on ollut, niin pienin askelein olen edennyt. Toisaalta, moni näkee minut rohkeana. Uskon sen olevan juuri sitä, että olen äärimmäisen rehellinen, erityisesti itselleni tilanteessa kuin tilanteessa, se näyttäytyy rohkeutena muille. Niin moni meistä elää vasten sitä, mitä sydämessään kokee hyväksi.
Olen hyväksynyt, etten tiedä mitään. Eikä kukaan ole oikeassa tai väärässä. Olen hyväksynyt, etten koskaan tule valmiiksi ja se tuntuu oikeastaan hiton ihanalta. Epävarmuudessa kaikki on mahdollista.
Paljastumista pelkää todella moni ja se on täysin ymmärrettävää. Olethan siellä rooliesi ja velvollisuuksiesi alla turvassa. Mutta oletko kuitenkaan?
Ajattelen, että ihminen pelkää eniten kohdata itsensä rehellisesti, kuin muut, sillä se, että on muille rehellinen on lopulta vain pintaraapaisu rehellisyyteen ja voit vielä pysytellä haarniskasi alla. Rehellisyys itselle asia ja tilanne kerrallaan laittaa muutoksen sisälläsi käyntiin, joka jossain sopivassa hetkessä alkaa näkyä myös muille.
Moni kirehtii ulkoisia muutoksia ja muuttaa sisäistä itseään niiden mukana. Suosittelen lämpimästi aloittamaan sisältä ja vasta kun sinulla on rauha uuden sisuksesi kanssa, on ulkoisten muutosten ja lopullisen paljastumisen aika.
Rohkeasti rehellinen -kirjassa lisää pohdintoja sinulle, joka
… haluat, että elämäsi olisi täydempää ja kevyempää.
… haluat luoda syvempää yhteyttä itseesi ja muihin olemalla rehellisempi.
… olet väsynyt elämän roolileikkeihin.
