Läheisriippuvuus on lapsuuden oikeutettuun ja terveeseen riippuvuuteen jäämistä, sitä ettei tunnista omia tarpeitaan ja osaa ottaa koppia niistä. Harva meistä on oppinut – eli tätä hommaa saa opetella!
Kaikki läheisriippuvaiset selviytymis- ja puolustuskeinot ovat epäsuoria / vastuuttomia tapoja yrittää täyttää tarpeitaan. Ymmärrettävästi, koska jos omiin tarpeisiin ei vielä (itseltä) ole lupaa, tunnistamista ja validaatiota, ei muuta ole oikein oppinutkaan.
Läheisriippuvaiset selviytymiskeinot ovat aika pitkälti sama asia kuin tunnelukot (kenties olet tutustunut skeematerapiaan tai esim. Kimmo Takasen työhön tunnelukoista). Eräs kevään 2022 tunnekurssilainen totesi sen kertaisen sessiomme jälkeen perin helpottuneena, että hitsin mukavaa, ettei näitä tarvitsekaan työstää vaan riittää, että alkaa huolehtia enemmän sisäisestä turvasta + hoivasta.
Kun sisäistä turvaa + hoivaa eli sisäistä vanhemmuutta ja läheisyyden taitoja alkaa tulla lisää – ensiksi vaikka juuri tämän kurssin (Lähelle-verkkokurssini) tai auttajien jeesauksella – omat selviytymiskeinot alkavat pikku hiljaa käydä tarpettomammiksi. Niitä alkaa tunnistaa, ja oppii toimimaan uusin tavoin – eli huomaamaan tarpeitaan ja täyttämään niitä itse. Oppii tarvitsemaan, pyytämään ja rajaamaan. Oppii rauhoittamaan itseään, säätelemään tunteitaan ja hoivaamaan ja huomioimaan itseään ainaisen ponnistelun / suorittamisen / puskemisen / turruttamisen sijaan.
Kun tarpeitaan oppii tunnistamaan, niitä voi myös alkaa täyttämään ilman selviytymiskeinoja. Tätä ei tarvitse tehdä elämässä yksin, vaan saa pyytää, tarvita ja ottaa vastaan. Saa alkaa oppia läheisyyttä, joka ei enää satuta vaan eheyttää.
Tässä alla yleisiä selviytymiskeinoja ja yleismaailmallisesti niihin liittyviä, piilotettuja tarpeita. Ole näitä lukiessasi lempeä itsellesi – yleensä jokainen meistä käyttää vähintään joitakin näistä, ja se on okei. Vain myötätunnon ja turvan kautta näitä voi alkaa huomaamaan ja vapauttamaan itsessään. Eli häpeä ja syyllisyys hiiteen, niitä ei nyt tarvita.
Jokaiseen selviytymiskeinoon lääke on tunnistaa, milloin homma on pamahtanut päälle ja keskittyä sisäistä turvaa ja hoivaa luoviin toimenpiteisiin (näitä saa oppia esimerkiksi kursseillani).
-
Toisiin keskittyminen ja kannattelu
Hieno tapa väistää voimautumistaan ja omaa sisäisyyttään eli mm. tunteitaan, tarpeitaan, halujaan ja ei-halujaan on keskittyä TOISIIN!
Se voi olla sitä, että on aina terapoi ja kuuntelee toisia, mutta ei pyydä mitään itselleen tai jaa omia tuntojaan. Se voi olla sitä, että toimii perheessään tai ryhmässä ukkosenjohdattimena ja diplomaattina sen sijaan, että jokainen saa tuntea ihan just mitä tuntee. Jos luopuu näistä toimistaan, se voi tarkoittaa a) haavoittuvaiseksi tulemista ihmissuhteissaan ainaisen yläkantin sijaan, eli että alkaa tuoda itseään näkyväksi. Sen myötä jotkut suhteet jäävät.
Tai se voi tarkoittaa, että kannattelun ja diplomatian sijaan opettelee tuomaan esiin sitä, mitä perheessä / ryhmässä / toisen kanssa tapahtuva itsessä herättää, ja kysyy ja kuuntelee mitä muissa herää sen sijaan, että hyssyttelee, humorisoi tai tasapainottelee.
Alla oleva tarve onkin tulla ITSE kuulluksi ja nähdyksi.
2. Toisten hoivaaminen
Tämä on versio toisiin keskittymisestä. Jos hoivaa toisia, mutta ei itseään samalla mitalla, onkin projisoinut omat hoivatuksi tulemisen tarpeensa toisiin.
Alla oleva tarve on saada hoivaa ITSELTÄÄN ja toisilta.
3. Syyttäminen
Onhan se nyt paljon helpompaa puhua siitä, mitä muut tekevät, eivät tee, sanovat, eivät sano, ajattelevat tai eivät ajattele, kuin puhua itsestään! Ja varsinkin on aivan helppoa vierittää syy omista tunteistaan muiden niskoille ja esimerkiksi raivota siitä, että “joutuu” aina tekemään ylitöitä tai muidenkin hommat kuin opetella itse rajaamaan ja kertomaan tarpeistaan.
Alla oleva tarve on tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Oppimiskohtana on alkaa ottaa vastuu näkyväksi tulemisesta ja haavoittuvuudesta eli siitä, että puhuu itsestään, rajaa itse ja täyttää tarpeitaan odottamatta toisilta.
4. Passiivis-aggressiivisuus
Kettuileminen on myös paljon helpompaa kuin haavoittuvaisesti kertoa, että musta ei oikein tuntunut hyvältä, kun sanoit tai teit niin tai näin, tai että mulla on paha olla siitä tai tästä, tai tunnen epävarmuutta koska…
Tiuskimme, vetäydymme, mykistelemme, marttyroimme, kun koemme, että toisen pitäisi kuulla jotain tai toimia jollain muulla tavalla kuin meille olisi hyvä. Passiivis-aggressiivisuus on toisten rankaisemista omasta pahasta olostaan sen sijaan, että on oppinut puhumaan suorempaan.
Alla oleva tarve on rajat ja turva.
5. Perfektionismi
Täydellisyyden tavoittelu on tapa yrittää väistää keskeneräisyyttä ja haavoittuvuuttaan, ja se on erityisen tuttua heille, joilta on vaadittu paljon, joita on varhaisissa vaiheissaan kritisoitu tai jotka ovat joutuneet kannattelemaab varhaisia hoivaajiaan. Niin kauan, kun tavoittelee asioissa täydellisyyttä sen sijaan, että opettelee laittamaan asioita perspektiiviin, olemaan itselleen armollinen ja vähän relaamaan, väistää omia riittämättömyyden tunteitaan – ja samalla ruokkii niitä!
Alla oleva tarve on tulla hyväksytyksi. Huom! Kun hiffaa itsessään jossain kohtaa hyväksytyksi tulemisen tarvetta, sitä voi antaa myös itse itselleen! Voi hetkeksi keskittyä siihen, mikä kaikki on mennyt putkeen ja hyvin, ja mikä tässä kohtaa riittäisi.
6. Kontrolli
Kannattelu on yksi kontrollin muoto. Yrittää hallita sitä, mitä muut tuntevat jotta omat tunteet helpottuisivat. Muita kontrollin muotoja on mm. se, että yrittää koko ajan pitää langat käsissään, suunnittelee miten päivän / ihmissuhteen / vuoden / treffien / keskustelun / työprojektin PITÄISI mennä sen sijaan, että elää hetkessä. Kontrollin alla on iso turvattomuus.
Alla on turvan tarve.
7. Suorittaminen
“Voin olla rakkauden arvoinen vasta, kun olen ihan helvatun hyvä”. Jokainen meistä suorituskulttuurin henkilöistä tietää, mitä suorittaminen on. Ihan kaikkea voi suorittaa: työtä, eheytymistä, rakkautta, vanhemmuutta, ystävyyttä, terveyttä, hyvinvointia, lomaa ja niin edelleen. Suorittamiseen (kuten kaikkiin muihinkin selviytymiskeinoihin) paras lääke on tehdä turvaa ja hoivaa / ilahdutusta tuovia asioita, opetella keskittymään niihin ja tasapainoittaa elämäänsä.
Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
8. Ponnistelu
Erityisesti ihmissuhteissa: väännymme mutkalle, työstämme itseämme ihan hulluna jotta toisen kanssa olisi parempi olla, yritämme ansaita rakkautta, miellyttää toista, ymmärtää ja olettaa, mitä toinen haluaa ja tarvitsee, sivuuttaa itseämme. Ponnistelu näkyy arjessa niin, että on vaikeaa levätä tai hoivata itseään ja niin, että sisäisesti jurnuttaa itselleen kaikenlaista / piiskaa itseään tai yirttää ratkoa asioita päässään sen sijaan, että voisi laskeutua elämän virtaukseen. Ponnistelu ja suorittaminen ovat ihan äärimmäisen yleisiä ja signaali siitä, että on aika keskittyä vahvistamaan sisäistä turvaa (eli aktivoida parasympaattista hermostoa). Oma kiintymys itseen ja toisiin alkaa turvallistua ja lähemmäs pääsee, kun uskaltaa keskittyä enemmän itseensä. Tämä on tosi tärkeää esimerkiksi ristiriitaisesti kiintyneille: ei tarvitse koko ajan olla kuumottamassa, kuuluuko toisesta, mitä hän tuntee, mihin tämä suhde on menossa ja mitä mun pitää tehdä tullakseni kuulluksi ja ymmärretyksi. Opettelee keskittymään itseen hyvällä tavalla.
Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
9. Itsen sivuuttaminen / toiseen sulautuminen
Jos on oppinut varhaisissa vaiheissaan lukemaan ja aistimaan toisia tarkkaan tai jopa kannattelemaan ekoja hoivaajiaan (saadakseen mitä tarvitsee: nähdyksi tulemista / huomiota / turvaa / hoivaa / yhteenkuulumisen fiilistä / läheisyyttä), tätä herkästi jatkaa myöhemminkin laiffissaan. Tämä liittyy myös eläytyväisten ja empaattiseen mielettömään kykyyn asettua toisen asemaan tai fiilata toisten juttuja.
Eheyttävää on oppia huomaamaan, milloin alkaa jättää itseään, tehdä liikaa kompromisseja / toimia rajattomasti. Milloin pitää toisten juttuja tärkeämpiä kuin omiaan tai millä eri tavoin sivuuttaa tarpeensa. Näistä tendensseistä johtuen saattaakin sitten kokea närää ja katkeruutta, että mitä hittoa, eikö toi toinen maindaa mua yhtään, eikö mun jutut ja tarpeet ole tärkeitä. Varmasti ovat, mutta jos toinen ei tiedä niistä, voi tulla sivuutetuksi tulemisen tunne.
Eli tarvitsee oppia ITSE tunnistamaan rajojaan, ilmineeraamaan niitä ja arvostamaan omaa maailmaansa toimin ja sanoin. Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
10. Miellyttäminen
En ole kuulolla sille, mitä itse tunnen ja tarvitsen, vaan koitan mukautua siihen mitä muut tuntevat, tarvitsevat ja haluavat, jotta voin saada epäsuorasti sitä mitä tarvitsen. Moni miellyttämisen itsessään tunnistava sanoo hakevansa hyväksyntää – ja kokee noloutta siitä. Mutta ei hyväksynnän tarpeesta tarvitse noloutta tuntea! Kuten ei mistään muistakaan tarpeistaan. Mutta on hyvä tunnistaa jääneensä vaille hyväksyntää ja miellyttävänsä sen vuoksi. Silloin voi havaita, että joo, mulla on tällaista täyttymätöntä tarvetta ja voin opetella ottamaan koppia siitä tarpeesta muulla keinoin kuin itseni jättämällä.
Hyväksyntää voi hakea tasapainoisemmin esimerkiksi niin, että opettelee kysymään luotettujen / turvallisten läheisten mielipidettä tai näyttää / jakaa työ- tai harrastushommeleitaan, tekemisiään ja saavutuksiaan. Ja sitä, että kertoo suoraan tarpeistaan. Ajattelepa tällaista tajunnanräjäyttävää lähestymistapaa jonkun luotettavan kanssa: “Mulla on epävarma olo itsestäni ja kaipaan supporttia. Voisitko kertoa mulle niitä asioita, joista mussa tykkäät?”
Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
(Seuraavassa osassa avaan manipuloimisen, väistämisen / kieltämisen, uhriuden, lääkitsemisen, alistumisen ja dominoimisen selviytymiskeinoja).
Kuva: Unsplash
Lähelle-ihmissuhdekurssini käytössäsi koko kesän. Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
