Näkyville asettuminen ja johtaminen ovat yhteiskunnassamme maskuliinisia ominaisuuksia. Johtajilta odotetaan edelleen autoritääristä ja jatkuvan itsevarmaa käytöstä, joka ei ole femiinille olemuspuolelle luontevaa.
Kaikissa sukupuolissa on jatkuvasti läsnä femiinin ja maskuliinin leikki – meissä kaikissa on molempia. Mutta useimmissa naiseksi itsensä mieltävissä femiiniä on enemmän.
Femiiniä olemuspuolta ei kannata edes yrittää määrittää tyhjentävästi muutamalla virkkeellä (olemme juuri Emilia Vasko-Kujalan kanssa kirjoittaneet siitä 400-sivuisen kirjan, Nainen omassa voimassaan), mutta muutamia avainsanoja voi toki antaa: syklinen, viisas, laaja, luova, hienovarainen, monimuotoinen, vastaanottava, horisontaalinen, joustava, ravitseva, jatkuvasti elämän puolella oleva.
Maskuliinia olemuspuolta taas edustavat muun muassa pysyvyys, suunnan säilyttäminen, turva, rakenteet, vakaus, vertikaalisuus, rakentaminen, karkeus, joustamattomuus.
Olemuspuolet ovat yin ja yang. Molempia tarvitaan – ja kumpikin pääsee parhaiten oikeuksiinsa sisältäessään pisaran toista ääripäätä. Ihanteellisimmillaan maskuliinisuus ilmenee ihmisessä vakautena, turvana ja valtavana myötätuntona. Femiinin ihanteellinen ilmenemismuoto taas on hyvin laaja-alainen viisaus ja välittäminen.
.
Näkyvän ja johtajan ei tarvitsisi olla maskuliinisuuden ilmentymiä. Femiinillä on aivan yhtä suuri kapasiteetti johtaa kuin maskuliinilla – mutta hyvin eri tavalla; erilaisin keinoin.
Vaikka johtavassa asemassa olisi meidän kulttuurissamme femiini olento, odotetaan häneltä silti maskuliinia käytöstä. Tämä keräsi huomioni taas vappua edeltävällä viikolla, kun toimittaja Sanna Ukkolan kirjoittama iltapäivälehden kolumni pääministeri Sanna Marinin kyyneleistä sai paljon huomiota.
Ukkola kirjoittaa, kuinka ”poliittinen johtaja ei voi tuhertaa itkua kriisin hetkellä. Mitä isompi ongelma, sitä kylmäpäisempi johtajan on oltava. Itkeä voi sitten vaikka kotona.”
Ukkola haluaa kenties provosoida, mutta tuo samalla valtavan naiseuteen liittyvän ongelman näkyviin. On hyvin tarpeellista keskustella siitä, miten nainen, erityisesti naisjohtaja, saa olla näkyvillä.
.
Moni väittää, että tunteet eivät kuulu politiikkaan. Tunteet kuitenkin kuuluvat politiikkaan – ja mihin tahansa johtamiseen – olennaisesti, ja aivan yhtä lailla kaikilla sukupuolilla. Kuka tahansa viestintäyhtiön junior consultant osaa kertoa, että ilman tunnetta viesti ei välity. Tunne on viestin välittämisen väline. Tunne kuljettaa sanomaa. Kukaan ei ole tunteeton, ja kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmisyyteen.
Itkeminen liitetään enemmän femiiniin kuin maskuliiniin. Itkeminen liitetään usein heikkouteen. Mutta yhtä hyvin itku voisi olla tapa purkaa tunteen lataus ja nimenomaan keskittyä olennaiseen – jos johtaja, poliitikko tai kuka tahansa joutuu pidättelemään kyyneleitään ja salaamaan elimistönsä läpi liikkuvan valtavan tunne-energian, keskittyminen pirstaloituu.
On muitakin tapoja olla osaava, viisas, laajakatseinen, hyvä päätöksentekijä, innostaja ja ihmisten, asioiden tai kansakunnan johtaja kuin perinteisellä peruskalliotyylillä. Se, ettemme ole tottuneet siihen, ei tee automaattisesti tavasta huonoa.
Meillä ei vieläkään ole kovin vahvoja esimerkkejä femiinistä johtamisesta. Femiini johtaminen ei ole ylhäältä ja korkealta, vaan keskeltä johtamista. Sanna Marin johtaa omalla tavallaan ja omilla vahvuuksillaan todella hyvin. Hän on antanut myös virtaavalle, sykliselle, villille, voimakkaalle, omintakeiselle, liikuttuvalle, epävarmalle, uljaalle… femiinilleen tilaa, ja arvostan sitä suuresti.
Vain tällä tavoin maailma voi muuttua.
Ukkolan kolumni poiki seuraavana päivänä saman lehden politiikan toimittajalta kommentin sekä poliitikkojen parissa suoranaisen ”kansanliikkeen”, jossa moni (sukupuoleen katsomatta) tviittasi omista julkisista itkukokemuksistaan.
On hienoa, että moni näkee arvokkaana inhimillisyyden, myötätunnon, esillä olon itsenään eikä jonakin siloteltuna tai robottimaisena versiona. Se on nimittäin kirkkaan naisjohtajan kohta. Ja näitä naisia tarvitsemme niin kipeästi, että se saa kyyneleet silmiini.
