Jos helpotat toisten hankalia tunteita rajattomasti heidän puolestaan, jotta olisit riittävä, arvokas ja rakastettava, vedät empatian överiksi.
Kun toimimme överiempaattisesti, uskomme, että meidän täytyy huolehtia toisten tunteista ja tarpeista omiemme kustannuksella, jotta voimme saada heihin turvallisen ja vastavuoroisen yhteyden.
Ajattelemme, että meidän täytyy aina ensin hoitaa, parantaa ja tasapainottaa toisia tunnetasolla. Vasta sitten meillä on oikeus saada heiltä sitä hyväksyntää, tukea ja rakkautta, jota kaipaamme.
Kun vedämme empatian överiksi, näemme usein toisessa ihmisessä piilevän kyvykkyyden tai mahdollisuuden turvalliseen tunneyhteyteen ja vastavuoroiseen jakamiseen.
Keskitymme täysillä hänen tunteidensa ja tarpeidensa täyttämiseen, jotta hänen olonsa tasapainottuisi ja hän voisi viimein panostaa vakaaseen suhteeseen kanssamme.
Kun toimimme näin, yritämme todentaa sitä, mikä saattaisi ehkä olla suhteessa joskus mahdollista sen sijaan, että katsoisimme rehellisesti, mitä siinä oikeasti tapahtuu.
Koska pystymme näkemään ihmisissä ja tilanteissa usein todella paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, joka voisi tulla käyttöön, sekoitamme sen siihen todelliseen kapasiteettiin, joka henkilössä tai tilanteessa todella on sillä hetkellä käytettävissä.
Ero kapasiteetin ja potentiaalin välillä voi olla käytännössä todella iso. Tämä johtaa jatkuviin pettymyksiin, kun se, minkä toivomme olevan mahdollista, ei toteutudukaan.
Näet ihmisten ytimeen, vaikka he eivät itse pystyisi siihen
Kun empaattisen ja intuitiivisen tiedon saamisen ja hakemisen kykymme toimivat voimakkaasti, toisten potentiaali näyttää ja tuntuu meille hyvin konkreettiselta. Siksi meidän on niin vaikeaa erottaa sitä heidän varsinaisesta kapasiteetistaan.
Koska sinulla on kyky nähdä toiset moniulotteisesti, näet ihmisten ytimeen, vaikka heillä itsellään ei olisi itseensä kovinkaan vahvaa ja syvää yhteyttä.
Tämä on vienyt sinut todennäköisesti ojasta allikkoon useampaan kertaan, kun olet yrittänyt saada yhteyttä siihen osaan heissä, joka näkyy sinulle kirkkaana, mutta tuntuu olevan heidän itsensä tavoittamattomissa.
Kun katsot asioita kaunistelematta, erotat kapasiteetin ja potentiaalin selkeämmin toisistaan
Kun sekoitat toisen kapasiteetin ja potentiaalin, koet toistuvaa epätoivoa ja voimattomuutta.
Epätoivo syntyy, kun et saa toisen kanssa aikaan riittävän vastavuoroista ja vakaata suhdetta, vaikka miten yrittäisit saada häntä yhdistymään siihen rakastavampaan, aidompaan ja avoimempaan itseensä, jonka hänessä koet olevan.
Voimattomuus on sinulle tuttua todennäköisesti jo elämäsi varhaisvaiheista, kun olet yrittänyt saada vakaata yhteyttä vanhempaasi tai huoltajaasi.
Olet jopa saattanut joutua tunnetasolla vanhemmaksi omalle vanhemmallesi. Olet hoivannut ja kannatellut häntä, vaikka olit itsekin vasta lapsi. Olet tehnyt sen, jotta hänen olonsa parantuisi ja hän olisi pystynyt olemaan rinnallasi ja tukenasi.
Samalla olet tottunut suhdedynamiikkaan, jossa yrität saada toista ottamaan käyttöön enemmän siitä potentiaalista, jota hänessä koet olevan.
Kun laitat kaikki paukkusi toisten ihmisten potentiaalin esiin houkuttelemiseen, oma potentiaalisi jää tutkimatta ja käyttämättä. Elämäsi tuntuu lipuvan ohi etkä saa ohjattua energiaasi asioihin, joita haluaisit aidosti kokea, tehdä ja luoda.
Jotta voit kokea itseäsi kokonaisesti, mukaan lukien ne ulottuvuudet, jotka näet niin selkeästi muissa, on ratkaisevaa, että opit erottamaan toisten ihmisten sen hetkisen kapasiteetin ja mahdollisesti heissä olevan potentiaalin toisistaan.
Se onnistuu, kun sallit itsesi nähdä kaunistelematta, miten muut toimivat ja mitä tilanteissa tapahtuu.
Kun et yritä selitellä asioita paremmiksi sen perusteella, mitä kaikkea kykysi lukea muita intuitiivisesti sinulle kertookaan, voit ohjata voimavarasi suhteisiin ja asioihin, joiden kasvuun voit oikeasti vaikuttaa.
On mahdollista, että ihminen tai tilanne voi muuttua. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole yrittää saada toista ottamaan vastuuta kasvustaan ja uuvuttaa itseämme empatialla, jotta näin tapahtuisi.
Meidän vastuullamme on keskittyä itseemme ja ottaa käyttöön kaikki se potentiaali, joka meissä haluaa tulla esiin. Silloin voimme puhjeta kukkaan ja luoda elämää, joka tuntuu meille aidosti omalta.
