Viha ei ole sama asia kuin hyökkäävä käytös. Usein viha purkautuu aggressiivisena käytöksenä, ja ehkä siksi vihaa pidetään kummajaistunteena – liian vaikeana tunteena. Ja onhan se totta, että viha on niin räjähtävä tunne, että se muuttuu liian usein saumattomasti tunteesta käytökseksi.
Mutta vihalla on tehtävänsä. Tehtävää ei kannata peittää räyhäämisen alle, jonka kohteena on yleensä joku muu ihminen. Kun tuli syöksee kohti toista ihmistä, unohtuu kysyä vihalta, että millaista tehtävää se onkaan tullut toimittamaan ja millaista asiaa sillä olisi.
Vihaa ei kannata painaa myöskään sisäänsä, koska silloin viha kääntyy sisäänpäin – itseä kohtaan. Vihan voi ottaa vastaan kehossa kihisevänä ja mielessä vilisevänä tuntemuksena, jolloin voi tulla tietoiseksi, että ”ahaa, tämä on viha”. Tunteen näyttäminen ei tarkoita siihen reagoimista, vaan sen kuuntelemista ja tutkailemista.
Samalla hetkellä, kun huomaa ja nimeää tunteen, saa omassa kokemuksessa väljyyttä tunteen ja usein sitä tosi nopeasti seuraavan reaktion (/toiminnan) väliin. Tuo pieni hetki on itsetuntemuksen valtakunta: tuossa hetkessä tapahtuu enemmän kuin ehkä ymmärrämmekään. Tuossa hetkessä tunteen kokeminen ei yhdisty toimintaan vaan aktiiviseen tarkkailuun, läsnäoloon.
Kun tarkkailee, mitä itsessä tapahtuu, alkaa vähitellen ymmärtää enemmän: Viha kertoo, että jotain rajaasi on rikottu – mutta mitä rajaa? Vain sinä voit saada sen selville pysähtymällä tunteen kanssa ja kysymällä, että mitä tunne haluaa sanoa. Vasta sen jälkeen voi kommunikoida toiselle – usein jo rauhoittuneena – mitä kokee ja miten toivoisi, että itseä kohdellaan. Ja kun kommunikoi rauhassa, sanoittaminen on usein tarkkaa ja eteenpäin vievää.
Mutta viha, kuten kaikki muutkin tunteet, vaativat tunnistamista. Kuuntelemista. Pysähtymistä. Kestämistäkin. Koska hankalat tunteet harvoin ovat miellyttäviä – ja siksi olemme niin monta kertaa viskanneet sen syrjään – tai toisen päälle.
Ja sitten yritystä sanoittaa omaa kokemusta. Yrittää. Yrittää. Yrittää. Jolloin kun molemmat kertovat omasta kokemuksestaan, syntyy keskustelua. Yhteyttä. Ja mahdollisuutta todella ymmärtää toisen näkökulmaa, kokemusmaailmaa ja kipupisteitä.
Näin viha voi auttaa rakentamaan siltoja ihmisten välille.
Jaa juttu niille, joiden haluat lukevan tämän.
