(Huonommuuden / häpeän kokemuksen syntymekaniikasta olen kirjoittanut täällä )
Häpeään liittyy alitajuinen kokemus siitä, että on huono suhteessa toisiin. Siksi rakkauden ja myötätunnon löytäminen itseä kohtaan on parantavinta mitä on: olen rakastettava suhteessa itseeni, ja saan kokea sitä myös toisten kanssa. Koska häpeä syntyy tilanteessa, jossa jäämme tavalla tai toisella yksin vaille hyväksyvää katsetta, se alkaa myös eheytyä tilanteissa, joissa uskaltaudumme kaikkien tunteidemme ja tarpeidemme kanssa rehellisiksi itsemme ja toisten kanssa. Joskus se tapahtuu syvien romahdusten kuten burnoutin, masennuksen tai pitkittyneen huonosti voimisen kautta. Häpeän ja siihen liittyvien selviytymiskeinojen purkautuminen systeemissämme on hermoston uudeelleenmuokkautumista eli yli- ja aliviritystilojen vapautumista ja uusien hermoyhteyksien muotoutumista.
Sitä ei voi kokea kaikkien kanssa: tarvitaan turvaa ja ehdottoman hyväksyvää ilmapiiriä. Siksi lämpimän ammattiauttajan kanssa aloittaminen voi olla hyvä ajatus, jotta pääsee hommaan käsiksi. Silloin alkaa muuallakin elämässä tunnistaa, ketkä ovat kykeneväisiä ja turvallisia vastaanottamaan ja tukemaan meitä sellaisena kuin olemme.
Olen opetellut vastaanottamaan rankkoja fiiliksiäni vuosia – ja myös jakamaan rakkaideni kanssa niitä kaikkein lapsellisimmankin tuntuisia, kamalia ajatuksia, tunnelmia ja tiloja. Paradoksi on, että mitä enemmän niiden kanssa uskaltautuu muita kohti, sitä vapaammaksi niistä tulee. Pointti ei ole, ettei häpeää, epävarmuutta, ahdistusta, kateutta tai mustasukkaisuutta kokisi vaan että oppii näkemään ja kokemaan arvonsa ja sydämensä niiden läpi.
Joskus humahdan itsekin selviytymiskeinooni eli vetäytymiseen, kun olen surullinen. Taannun vähän hätääntyneeseen tyhjyys-yksinäisyyteen, jota olen kokenut pitkiä aikoja varhaisissa vaiheissani. Tuo kokemus on synnyttänyt minussa aikoinaan häpeää ja taipumukseni on joskus huomaamattani vältellä surua ja avuttomuutta, koska ne myös aktivoivat häpeää ja fiilistä ”toisten armoilla” olemisesta.
Vanha selviytymiskeinoni on olla menemättä toisia kohti, vaikka hoivaavan yhteyden luominen itseeni ja läheisiin noissa kipeissä hetkissä on kaikkein avaavinta ja voimauttavinta. Tiedostaminen auttaa vanhoista stooreista irtautumista ja uuden valinnan tekemistä. Kun luon itselleni turvaa ja aivojen etuotsalohko pääsee aktivoitumaan, voin toimia tietoisesti selkäydinreaktion sijaan, ja aivoissani syntyy uusia hermoyhteyksiä. Pikku hiljaa uuden valinnan tekeminen – itsen hoivaaminen, rauhoittaminen ja kohti kääntyminen on helpompaa. Olen oppinut, että toisiin voikin luottaa. Ja mikä huikeinta: saan tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin kulloinkin olen, ”ansaitsematta” sitä mitenkään.
Jos kokee, että ”taas pitää muuttua ja työstää”, jokin häpeän, arvottomuuden ja kelpaamattomuuden motoriikka jyllää sisäisyydessä
Arvottomuuden kokemuksesta seuraa kokoon puristumista ja itsen huonontelua, voimaantumattomuutta ja sen odottamista, että jokin muutos vihdoin tapahtuisi ulkoisesti. Kun tulee peilatuksi lempeässä, uteliaassa katseessa ja alkaa itse nähdä itseään myötämielisemmin, on maailman luonnollisinta, että kipeimpien kohtien lisäksi myös omat lahjat ja kutsumukset alkavat virrata esiin. Näkyväksi tuleminen on sitä, että omista tunteista, tarpeista, intuitiosta ja sisäisistä kokemuksista tulee itsellemme tärkeitä.
Muutoksen haluaminen elämäänsä tarkoittaa oikeastaan sitä, että haluaa itse muuttua. Vaikka ei tietoisessa mielessään haluaisikaan vaan huokailisi, että ”ei tsiisus, mä oon työstänyt itseäni jo vaikka kuinka paljon enkä enää JAKSA”, jokin omassa sisäisyydessä kutsuu muutokseen. Eikä se tarkoita, että nyt pitää muuttua koska olet huono, vaan siksi, että nimenomaan et ole.
Jos kokee, että ”taas pitää muuttua ja työstää”, häpeän, arvottomuuden ja kelpaamattomuuden motoriikka jyllää syvällä omassa sisäisyydessä – uskomus siitä, että ei ”kelpaa tällaisenaan”. Tällaisenaan kelpaaminen ja kasvu ovat kaksi eri asiaa.
Häpeän ei tarvitse myöskään ”poistua” systeemistämme. Silloin kun häpeä virtaa voimautuneessa muodossaan rakkaudellisuutena, se herkistää ja auttaa tarkastelemaan omaa käytöstä ja olemaan haavoittuvaisessa, intiimissä yhteydessä itseen ja toisiin. Häpeä on autenttisuuden vinksahtanut versio, sen uskomuksen suhrima, ettei ole arvokas tällaisenaan. Se syntyy niissä kohdissa, kun autenttinen itse eli avoimesti virtaava elämänvoima saa kolauksen ja opimme salaojittamaan tuota virtausta.
Voisi ajatella, että häpeä ja rakkaus ovat toistensa vastakohtia, mutta kenties onkin niin, että häpeässä ei ole mitään hävettävää eikä väärää. Sen myötätuntoinen kohtaaminen itsessämme ja toisissa on portti yhä syvempään rakkaudellisuuteen, vapauteen ja säkenöintiin.
Autenttiseksi itseksi palaaminen on useimmille meistä prosessi, jonka myötä pelot naurunalaiseksi joutumisesta ja kaikenlaisesta noloudesta tulee kohdattua. Kun on avautumassa sydänjutuilleen, herättelemässä niitä eloon tai väläyttelemässä maailmallekin omia ilmineerauksiaan, on ihan luonnollista kohdata häpeää. Ei ole vielä ihan varma autenttisesta itsestään, jos sitä ei aiemminkaan ole aina otettu kovin hyvin vastaan.
Prosessissa on kyse siitä, että oma sydän venyy kannattelemaan jänskäyksiä ja kauhun kuohahduksia siitä, mitä tapahtuu jos vain vedän ihan omana itsenäni, pistän juttuni likoon, luon jotain uutta, pyydän apua tai tulen lähemmäs toista ja itseäni silloin, kun selkäydinreaktio on vetäytyä kauemmas. Ketä ei jännittäisi? Olennaista häpeän esiin noustessa on tukea itseään lempeästi, jatkaa tekemistä ja olla enää uskomatta, että huonouden ajatukset itsestä olisivat totta.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
