Aikuinen kiusaa netissä yhä enemmän ja yhä räikeämmin. Usein kiusaaminen on tiedostamatonta ohimennen kommentointia tai tunnelatautunutta leiriytymistä, joka pyritään oikeuttamaan esimerkiksi ”hyvällä asialla”. Kiusaaminen ei siis enää tapahdu ainoastaan lasten kesken tai työpaikoilla, vaan jokainen meistä joutuu kohtaamaan kiusaamista kotisohvalta.
Kuten aina kiusaamistilanteessa myös aikuisten nettikiusamisessa ei ole kyse pelkästään kiusaajasta ja kiusatusta, vaan myös niistä, jotka ympärillä tavalla tai toisella osallistuvat tai seuraavat kiusaamista. Jokainen meistä kuuluu johonkin näistä rooleista kiusaamistilanteessa:
Puoltajat – Ihmiset, jotka tykkäävät kiusaavista liittyvistä julkaisuista.
Kannustajat – Ihmiset, jotka kommentoimalla osoittavat kannatusta (esim. emojit tai sanalliset ilmaisut).
Lietsojat – Ihmiset, jotka heittävät ”bensaa liekkeihin” omilla kommenteillaan ja vahvistavat kiusaajan sanomaa ja tunnetta.
Hyväksynnänhakijat – Ihmiset, jotka haluavat tulla nähdyksi kiusaajan silmissä ja haluavat tuntea kuuluvansa porukkaan.
Sivustaseuraajat – Ihmiset, jotka eivät osallistu itse reagoimalla tai kommentoimalla julkisesti, mutta seuraavat sivusta kiusaamista.
Puolustajat – Ihmiset, jotka aktiivisesti puolustavat kiusattua.
Sohvan pohjalla jokainen meistä aikuisista voi miettiä, mihin porukkaan kuuluu. Ja nyt ei siis puhuta “oikeista” tai “vääristä” mielipiteistä tai me-ne-jaottelusta vaan siitä, miten kohtelemme toisiamme – ihmisiä – mielipiteistä huolimatta.
Ihan ensimmäinen askel on myöntää rehellisesti, että me aikuiset olemme kokemattomia ja osaamattomia toimimaan netissä, sillä kukaan ei ole meitä opettanut siihen. Meille on ehkä koulussa opetettu, miten lankapuhelimeen vastataan, mutta sillä taidolla ei pitkälle nykymaailmassa pötkitä.
Sen sijaan tunnetaidoilla ja myötätuntotaidoilla pääsimme eteenpäin. Tässä ajatus pohdittavaksi Lempeyden kirjasta:
“Kuten moni meistä on saanut kokea, nettikeskustelut eivät ole useinkaan kaunista luettavaa. Luultavasti kyse ei todellisuudessa ole ihmisvihasta keskustelukumppaneita kohtaan vaan vihasta, joka itsessä pääsee syntymään – ihan muista asioista johtuen. Viha pääsee usein kontrolloimattomasti valloilleen silloin, kun oma tunnetila on suurempi kuin inhimillinen yhteys ihmisten välillä. On tietenkin hyvä saada yhteys omaan turhautumiseen, kiukkuun, vihaan, suruun tai muuhun voimakkaaseen tunteeseen, mikä aiheuttaa vihakirjoittelua, mutta aivan yhtä tärkeää on löytää yhteys jaetun ihmisyyden kokemukseen, jossa ymmärretään myös toisen ihmisen mahdollinen tilanne, tunteet ja kokemukset.”
Tästä eteenpäin kun menet nettiin, tarkastele seuraavia asioita:
- Miten muut keskustelevat?
- Miltä minusta tuntuu, kun seuraan keskusteluja?
- Mikä on päällimmäisin tunne keskusteluissa?
- Nouseeko minulle vyöryen tarve johonkin sanalliseen tai muuhun toimintaan? (Mistä tarve nousee?)
- Mitä tunnen niitä ihmisiä kohtaan, joilla on ”väärä” mielipide?
- Miten pyrin oikeuttamaan omaa toimintaani netissä?
- Reagoinko muiden mielipiteisiin ja/tai tunteisiin?
- Miltä minusta tuntuu?
- Mitä tapahtuisi, jos nukkuisin yön yli ennen kommentointia? Entä miten kymmenen yötä vaikuttaisi?
- Millaiset sanat antavat tilaa myös niille kokemuksille, jotka eivät ole samanlaisia kuin omani?
Nettikiusaaminen on saanut yhä jalostuneempia muotoja: maalittamisesta* on tullut yleinen nettikiusaamisen muoto. Siksipä Hidasta elämää -media, Ping Helsinki, Somelaw ja Someturva (SomeBuddy) tekivät yhdessä työkalupakin maalittamisen kohteille. Työryhmä on konsultoinut Helsingin poliisilaitoksen ylikomisario Jari Taposta sekä Mediapoolin Tero Koskista. Työryhmän työskentelyyn on osallistunut lisäksi useita vaikuttajia, joilla on kokemusta maalittamisen kohteeksi joutumisesta.
Työkalupakin voi lukea, ladata ja jakaa TÄÄLTÄ.
*Maalittaminen on yleensä tietoverkossa tapahtuvaa järjestelmällistä toimintaa, jossa henkilö tai ryhmä (esimerkiksi verkkosivusto) omin toimin tai muita yllyttämällä käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa.
Kyse on järjestelmällisestä, joukkoistetusta uhkailusta tai vainoamisesta, jossa toiminnan alkuunpanija tarkoituksellisesti osoittaa suorin kehotuksin tai piiloilmaisuin näkemystensä tukijoille tulevan uhkailun tai muun häirinnän kohteen. Keinoja ovat muun muassa loukkaaminen, uhkaaminen, mustamaalaaminen, epäinhimillistäminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen, perättömien tai muuten halventavien tietojen levittäminen. Tämän tarkoitus on alentaa muiden kynnystä osallistua pilkkaamiseen ja uhkailuun.
Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä tai työnantajan kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin, ilmiöihin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen tai kiristää sen menettämisellä. Maalittamisella pyritään vaientamaan kohde tai muuten vaikuttamaan hänen toimintaansa.
