Ystäväni kertoi minulle aamuliikenteessä kohtaamastaan isästä ja rattaista istuvasta pikkupojasta, jotka olivat näyttäneet vielä hyvin unisilta ja jopa äreiltä haukotustensa välillä. Yhtäkkiä isä oli kuitenkin huomannut ystäväni myötätuntoisen katseen, jolloin hän oli kääntynyt poikansa puoleen ja koskettanut tätä hellästi. Poika oli pyörähtänyt katsomaan isäänsä kirkastunein kasvoin leveästi hymyillen, johon isä vastasi yhtä rakastavalla hymyllä. Ystäväni mukaan nuo toisilleen hymyilevät isä ja poika koskettivat hänen sydäntään ja heitä muistaessaan ilahduttivat häntä vielä pitkin päivää.
Olet varmaan itsekin huomannut, miten hyvä mieli voi tulla siitä, kun näkee jonkun auttavan toista tai toimivan muuten hyveellisesti, kuten esimerkiksi kaupan kassalla palauttaessa edelliseltä asiakkaalta epähuomiossa pudonneen setelin omistajalleen.
Vaikka hyveellisyys kuulostaa nykykielessä vanhahtavalta sanalta, hyveitä arvostetaan yhä. Pelkästään hyveellisen toiminnan huomaaminen kohottaa sivusta seuraavanakin myös omaa olotilaa. Maailmasta tulee ainakin muutamaksi hetkeksi parempi paikka.
Me kaikki osaamme hyveellisen toiminnan. Meihin on jo syntymästämme sisään istutettu halua auttaa ja kyky rakastaa. Sen lisäksi meillä on kyky olla sinnikkäitä tai rohkeita tai voimme osoittaa suurta viisautta ja luovuutta haastavissa tilanteissa. Myös reiluus ja oikeudenmukaisuus pilkahtavat esiin oikeissa tilanteissa. Osaamme myös tarpeen vaatiessa olla harkitsevia ja säädellä omaa toimintaamme. Kiitollisuuden tunne tai kauneuden arvostaminen voi saada meidät jopa liikuttumaan.
Kauneutemme – hyveellisyytemme – sädehtii luonteenvahvuuksissamme, joilla ilmennämme hyveitä – viisautta, rohkeutta, inhimillisyyttä, oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta ja henkisyyttä – käytännössä. Meillä jokaisella on oma kimaramme luonteenvahvuuksia, jotka tuovat persoonallisuuteemme kauniin, kullekin luonteenomaisen sävyn.
Kuten vahvuuksia tutkinut Lotta Uusitalo-Malmivaara toteaa kirjassa Positiivisen psykologian voima vahvuuksien näkyminen ja käyttäminen eivät koskaan heikennä ketään, vaan päinvastoin. Vahvuuksien ilmeneminen kohottaa myös läsnäolijoiden tunnetilaa ja saa käytetyn vahvuuden vahvistumaan myös heissä. Tämän takia luonteenvahvuuksien käyttäminen ei herätä kateutta vaan ihailua.
Tunnistat tämän, jos olet joskus esimerkiksi nähnyt jonkun kiirehtivän auttamaan vanhusta, jonka pudonneesta kassista on vierinyt ostoksia kadulle. Todennäköisesti sinulle tulee tuollaisessa tilanteessa hyvä mieli ja olet herkempi vastaisuudessa myös itse toimimaan samoin.
Miksi vahvuudet ovat sitten vahvuuksia eivätkä esimerkiksi luonteenpiirteitä? Koska vahvuuksien käyttäminen on tahdonvaraista toimintaa. Ystäväni olisi voinut tuijottaa isää mitäänsanomattomasti tai jopa arvostelevasti, mutta hän valitsi myötätunnon. Samoin isä olisi voinut jättää käyttämättä mahdollisuuden osoittaa rakkauttaan, mutta hän valitsi toisin.
Kun valitsemme käyttää vahvuuksiamme, tietämättämme osoitamme hyveellisyyttä, jolloin sekä me että kanssakulkijamme koemme hyvää mieltä ja havaitsemme olomme ja elomme jotenkin kohottuneen.
Teksti on lainaus kirjasta Olet kaiken hyvän arvoinen.
Teksti on julkaistu myös Iloversumin sivuilla.
Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.
