Tapahtui tosielämässä: olen itse ollut esim. parisuhteissa monta kertaa totaalisesti jo eroamassa, kunnes onkin tullut läpimurto. Ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani (ja joskus niitä muitakin) ja Sydänjuttujani kohti kulkiessa tai tärkeän äärellä olen monesti ollut hajalla. Pakene tai taistele -tilassa, ihan loppu, että ei tästä mitään tule. Se kuuluu kasvun stressiin.
Kasvaminen ja oppiminen herättävät stressiä systeemissämme, ja sen tietäminen on hitsin tärkeää, ettei heitä hanskoja tiskiin, kun rakkauden ja sydänjuttujen asioissa huttu iskee isosti tuulettimeen. Yleensä kykenemme kuoriutumaan vanhoista rajoittavista kaavoista juuri myönteisen stressin / sisäisyyden sheikkautumisen ansiosta. Siksi hyvien juttujen ei tarvitse aina tuntua hyvältä, ja silti niistä voi kuoriutua tosi paljon ihanuutta.
Tämä ei tarkoita, että pitää kärsiä ja olla hajalla kasvaakseen tai kokeakseen jotain uutta, eikä asioiden tarvitse olla loputtoman vaikeita. Mutta hajalla oleminen on monesti väylä vanhan nimenomaiseen hajoamiseen meidän systeemissä, jolloin rakkaus voi syvetä, omat sydänjutut ottaa tuulta alleen. Kivun sietäminen on muutoksen airut. Se auttaa irtautumaan vanhoista tavoista katsoa ja kokea asioita. Joskus se auttaa irtautumaan siitä mikä ei enää toimi. Ja joskus se auttaa pysymään siinä, missä on kasvun mahdollisuuksia.
Kasvun kipu on eri asia kuin huonosti voimisen kipu, ja joskus raja on häilyvä ja niitä on vaikea erottaa toisistaan – varsinkin kun on triggeroitunut ja hätäpäissään. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että joka kerta kun olen ”jäänyt” ja jatkanut tekemistä, oppimista ja eteenpäinmenemistä vaikka en ole ollut varma mistään, olen todellakin murtautunut homeen läpi ja tullut lähemmäs sydäntäni. Vaikka se kipu on välillä ihan kamalaa ja on vaikeaa tietää mikä olisi ”hyväksi”, on se (rakkauden) vapaus “toisella puolella” myös huikeaa. Ja siihen vapauteen liittyy sydämessä ollessa se, että ei ole oikeaa tai väärää valintaa. On kasvun ja intuition kultahehkuinen kutsu. Sisäisen turvan kautta oppii sietämään elämän epävarmuustiloja ja kasvun stressiä, ja toisaalta myös palauttamaan yhteyden omaan sydämeensä: mikä minulle on tärkeää, mitä haluan, mitä en halua ja mitä voin itselleni tarjota silloin, kun kaikki on ihan sekaisin?
Joskus kysymysten tiloissa ja muutoksen keskellä on ihan hyvä ottaa mielikuva isoista lätkähanskoista, nostaa tassut pystyyn ja sen jälkeen kääntää ne kohti lattiaa ja antaa hanskojen tippua. Toisinaan aikalisä on parasta, mitä voi kasvun, muutoksen ja kirrauksen kohdissa tehdä, jotta hetken päästä voi nähdä selkeämmin.
Kun oppii hoivaamaan itseään ja luomaan itselleen turvaa eli sisäistä vanhemmuutta, itseään kykenee tukemaan jäätävissä muutosmyrskyissä ja siellä, missä vasta uumoilee muutosta. Ja kulkemaan eteenpäin niittaamatta itseään stressistä, kivusta ja vaikeista tunteista. Sinussa ei ole mitään vikaa eikä mikään ole mennyt pieleen, vaikka olisit ihan kujalla. Anna itsellesi aikaa myrskytuulten, oppimisen, kasvun kipujen ja muutoksen stressin keskellä.
Kurkkaa Annan kirja:
Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Kuva: Unsplash
