Oletko viime aikoina ollut vihainen itsellesi? Kokenut ettet kelpaa tai koet olevasi syy siihen, että asiat menevät huonosti?
Meillä jokaisella on tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Toimiaksemme maailmassa ja ollaksemme kontaktissa toisten kanssa, tarvitsemme mielemme erilaisia toimintamalleja. Toimintamallit ovat tärkeitä ja luonnollinen osa mielemme toimintaa. Kuitenkin nämä samat toimintamallit voivat muuttua elämäämme rajoittaviksi defensseiksi, yhteyden esteiksi.
Olen aina ollut kova huolehtimaan. Usein, kun olen ollut stressaantunut, olen ollut itsesyytösten riivaama, löytäen syyn stressiini ainoastaan itsestäni. Ajatukseni kertoivat, että minun täytyy muuttua tai olen toiminut väärin. Muistan edelleenkin yön, jolloin kaikki muuttui. Heräsin jälleen kerran aamuyöstä epämukaviin tuntemuksiin kehossa ja sama tuttu ääniraita alkoi soimaan päässäni. Tällä kertaa jotain kuitenkin muuttui, sillä sen sijaan, että olisin jatkanut ahdistuksessa piehtarointia, päätin katsoa asiaa toisin. Mitä jos olinkin vihainen jollekin toiselle? Tämä kaikki muuttui radikaalisti, kun tein tämän blogin lopussa olevan harjoituksen. Tehtyäni sen kehoni rentoutui ja nukahdin. Olin hetkellisesti purkanut retroflektion.
Retroflektio, yksi mielen suojamekanismi tai hahmoterapeuttisesta näkökulmasta kontaktityyli, toimii siten, että alun perin ulospäin suuntautunut impulssi, tunne tai toiminta kohdistuukin itseen. Voidaan sanoa, että jostain syystä henkilö kokee, ettei ympäristö ole turvallinen ilmaista esimerkiksi tunnetta ulospäin. Silloin toiminta ohjautuu kohti turvallisinta kohdetta eli itseä. Ikäänkuin jaamme itsemme kahtia: tekijäksi ja tekemisen kohteeksi. Voimme retroflektoida mitä tahansa tunnetta.
Retroflektio on pidättelyä. Positiivinen esimerkki retroflektiosta on esimerkiksi vessahädän pidättely eli kykymme pidetellä ja odottaa sopivaa hetkeä, jolloin voimme helpottaa oloamme. Tai pidätellä impulssejamme tilanteissa, joissa niiden näyttäminen olisi meille kenties haitallista. Esimerkiksi kriittisen palautteen saaminen työelämässä. Pidättelyn muuttuessa tukahduttamikseksi alamme voimaan huonosti. Esimerkiksi aggressio, oma tahtomme, on meille elintärkeää ja sen ilmaiseminen luonnollista. Ilman tervettä aggressiota emme voi toimia. Kehossa retroflektiot ilmenevät tukahdutettuina tunteina ja tuntemuksina.
Retroflektion taustalla on usein introjekti, uskomus. Uskomus voi olla esimerkiksi, että kunnollinen ihminen ei ole vihainen. Tällöin aggressio itsessä koetaan vääräksi tunteeksi. Retroflektio voi kääntyä negatiiviseksi minä-puheeksi, jolloin henkilö voi kokea olevansa vääränlainen. Pelko häpeästä ajaa meitä usein pidättelemään tunteitamme. Kuitenkin voidaksemme hyvin tunteiden on tärkeää tulla ilmaistuksi sen sijaan, että ne jäävät ”jäätyneiksi” kehoomme. Nämä jäätyneet tunteet voivat aiheuttaa monenlaisia vaivoja kehoissamme. Joskus migreenin, purentaongelmien tai hartiakipujen taustalla voikin olla ilmaisematon tunne.
Voimme pidätellä myös positiivisia tunteita. Uskomus, että rakkauden tai läheisyyden ilmaiseminen jossain tilanteessa tai jollekin henkilölle ei ole sopivaa, voi aiheuttaa meissä pidättelyä. Kun pidättelemme tunteitamme kokemuksemme elämästä voi muuttua ontoksi, sillä kaikki tunteet kuuluvat elämään ja niiden turvallisesti ilmaiseminen on hyvinvointimme edellytys.
Työelämässä retroflektio voi ilmetä eri tavoin. Esimerkkinä henkilö, joka pidättäytyy puhumasta (ensin) tai argumentoinnista palaverissa. Tai tiimi, joka on ylivarovainen, loputtomasti suunnitteleva, pidättäen näin toimintaansa epäonnistumisen pelossa. Myös yrityksen työkulttuuri voi aiheuttaa pidättelyä ja näin riittämättömyyden tunnetta. Uskomus, että yrityksemme täytyy olla paras, voi työntekijässä muuttua retroflektiivikseksi käyttäytymiseksi.
Itselleni tietoisuuteni lisääntyminen siitä, kuinka minä pidättelen tunteitani, on ollut avain parempaan kehotietoisuuteen. Kun huomaan vatsani olevan kireä, pohdin mitä tunnetta pidättelen tai kun hartiat ovat raskaat mietin, mikä saa minut vihaiseksi. Viemällä huomioni niihin tuntemuksiin sallien, voin saada uusia tietoisuuksia itsestäni ja suhteesta toisiin. Ja kun energia alkaa taas liikkumaan, kehoni voi löytää uusia, vapaampia tapoja olla ja liikkua, vapauttaen samalla mieltä. Itselläni tällä on suora vaikutus energiatasoihini, sillä kun pidättelen, niin väsyn. Voin myös kysyä itseltäni uupuneena, että pidättelenkö nyt jotain tunnetta vai olenko vain väsynyt? Jos pidättelen, niin voin kenties nyt valita toisin.
Retroflektioiden purkamiseksi voi työskennellä usealla tavalla. Hahmoterapeutin kanssa voit tutkia miten olet kontaktissa ja mikä kenties estää yhteyden itseesi ja toisiin. Voit myös kokeilla aggressioon liittyvää mielikuvaharjoitusta, jonka mainitsin blogin alussa. Seuraavan kerran kun olet vihainen itsellesi voit miettiä, oletko sittenkin vihainen jollekin toiselle? Kun saat tämän henkilön mieleesi, voit kuvitella mikä olisi sopiva rangaistus hänelle? Seuraavaksi kuvittele mielessäsi miten tuo rangaistus toteutuu. Huomaa muuttuiko sinussa jokin? Oletko vielä vihainen itsellesi? Tämä harjoitus auttaa aggressiota liikkumaan turvallisesti eteenpäin, sen sijaan että se jäisi jäätyneeksi kehoosi. Harjoitus mukailtu kirjasta: Uskalla olla elossa (Starak, Oldham, Key, 2015. Suom. Juha Silvo).
Kuva: Unsplash / Priscilla Du Preez
