Mitä hankalampi tunne, sitä helpompi se on sivuuttaa, mutta samalla voi jäädä jotakin tärkeää oivaltamatta

Mitä hankalampi tunne, sitä helpompi se on sivuuttaa, mutta samalla voi jäädä jotakin tärkeää oivaltamatta

Olen aina ollut hyvä analysoimaan, mutta huono pysähtymään tunteideni äärelle. Mitä hankalampi tunne, sitä helpompi se on ollut sivuuttaa. Minulla on myös kestänyt kauan ymmärtää, että tunteen analysoiminen päässä ja tunteen kokeminen kehossa ovat kaksi eri asiaa.

Voin vatvoa ja keksiä vaikka kuinka monta selitystä sille, miksi jokin asia ärsyttää minua, mutta se ei tarkoita, että todella tunnistaisin, mihin tuo ärsytys itsessäni osuu ja mitä voin siitä kenties oppia.

Minulle on ollut suuri oivallus, että tunteet eivät ole vain mieleni tuotetta, vaan ne asuvat kehossa ja ilmenevät kehollisesti. Jotta voisin kokea tunteet niiden kaikessa syvyydessään, on minun asettauduttava kehoni äärelle.

Kun suostun todella tuntemaan tunteeni, en pelkästään ajattelemaan sitä, pääsen varmemmin sen jäljille, mitä tunne yrittää minulle viestiä.  Tunne kertoo aina jotakin minusta. Etenkin silloin, kun tunteen äärelle on vaikea pysähtyä, on sillä jotakin tärkeää asiaa.

Usein hankalalta tuntuva tunne viestii jostakin tarpeestani. Tuo tarve on monesti piilossa päällimmäisen tunteen alla, joten päästäkseni käsiksi siihen, on minun kuunneltava syvemmin.

Nämä kolme vaihetta ovat auttaneet minua tulkitsemaan tunteitani kehollisesti. Ehkä niistä on apua myös sinulle:

1. Pysähdy hetkeksi, sulje silmäsi ja käännä aistit sisään päin. Minkälaisia tuntemuksia huomaat kehossasi? Missä päin ne tunnet? Voitko nimetä tuntemukset mielessäsi tai sanoa ne ääneen? Esim. ”tunnen kireyttä hartioissa”, ”puristusta rintakehässä”, ”palan kurkussa”. Jos sinun on vaikea päästä kiinni kehollisiin tuntemuksiisi, voit ensin keskittyä hengitykseen ja siihen, miltä hengitys tuntuu kehossasi.

 2. Tuntemusten kautta pääset käsiksi tunteisiisi. Halutessasi voit nimetä myös tunteen ääneen. Jos esimerkiksi huomaat, että pulssisi on kiihtynyt, päätäsi puristaa ja jokin sisälläsi tuntuu kiehuvan, voit todeta ”tunnen vihaa”. Istu hetki vihasi kanssa. Sinun ei tarvitse lähteä analysoimaan, mistä tunne johtuu. Riittää, että tunteesi tulee nähdyksi ja kuulluksi tässä hetkessä.

3. Tartu muistikirjaan ja tutki tunnetta syvemmin. Vaikka jokin on laukaissut vihan tunteen sinussa, keskity hetken aikaa vain itseesi. Mitä tunne kertoo sinulle ja sinusta? Minkälainen tarve tunteen taustalta kenties löytyy? Mikä auttaisi sinua tässä hetkessä? Minkälaiset sanat haluaisit kuulla? Voisitko sanoa ne itsellesi?

Anna tekstin tulla paperille vapaasti ja sensuroimatta. Muista, että kirjoitat vain itseäsi varten.

Lue lopuksi, mitä olet kirjoittanut ja huomaa, mitä ajatuksia se sinussa herättää. Mitä tämä tunne on sinulle opettanut? Mikä on se viesti, joka tunteesi takaa löytyi?

Lisää itsemyötätuntoa ja itsetuntemusta vahvistavia harjoituksia löydät Sielun sopukoita -kirjoituskorteista. Kurkkaa myös uusi Sielun sopukoita -päiväkirja.

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: