Olet ehkä kuullut puhuttavan myötätunnosta. Onko myötätunto hempeää ja liian lepsua myötämieltä, jossa mennään joojoo-asenteella ja silitellään myötäkarvaan, myötäillään ja myötäeletään uupumukseen asti? Ei, se ei ole sellaista. Se on sitä, että huomaa, kun toisella on vaikeaa ja haluaa auttaa häntä voimaan paremmin.
Olet myös saattanut kuulla puhuttavan itsemyötätunnosta. Onko se itsekästä, itsekeskeisyyttä, oman navan ympärillä pyörivää itserakkautta? Ei, sitä se ei ole. Se on sitä, että huomaa, kun itsellä on vaikeaa ja haluaa auttaa itseään.
Myötätunto itseä ja muita kohtaan tuo elämään keveyttä, lämpöä ja vahvuutta. Hidasta elämää -sivuston perustaja Sanna Wikströmin ja kouluttaja, työnohjaaja Reija Könösen uutuuskirja Lempeyden kirja pureutuu arkisiin kokemuksiin, jotka saavat meidät kuohahtamaan ja käyttäytymään toisin kuin haluaisimme. Se muistuttaa, että lempeyttä kehittämällä on helpompi kohdata lannistava sisäinen puhe ja ärsyttävät ihmiset, kirjoittaa somessa ja meileissä empaattisesti, asettaa omat rajat ja lisätä elämäniloa.
Tässä Sannan ja Reijan lista asioista, joita usein teemme itsellemme, vaikka ei pitäisi:
1. Vertailemme itseämme muihin, vaikka tiedämme, että vertailu varastaa onnen ja mielenrauhan. Omasta mielestä koskaan ei ole riittävän hyvä. Jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on – toisen tilanteeseen ei voi verrata, koska jokaisella meistä on oma polkumme.
2. Huomaamme usein vain sen, missä emme ole yhtä taitavia kuin joku toinen – emme sitä, mikä meiltä onnistuu. Kannattaa opetella joka päivä katsomaan sitä, missä olemme itse hyviä. Käännä valokeila siihen hyvään, mitä sinussa on!
3. Ajattelemme, että meidän pitäisi olla jotenkin eri näköisiä – laihempia, lihaksikkaampia, rypyttömämpiä… Katsomme peiliin niin, että näemme vain ne kohdat itsessämme, joista emme pidä. Yhä uudelleen: Käännä valokeila siihen hyvään, mitä sinussa on!
4. Ajattelemme, että meidän pitäisi tuntea eri lailla. Saatamme jopa syyttää itseämme tunteistamme. Jokainen tunne on juuri oikea ja on tullut kertomaan meistä itsestämme ja kokemuksistamme jotain todella tärkeää. Kuuntele tarkkaan, ja jos mahdollista: anna tunteelle nimi.
5. Syytämme itseämme tekemisistämme tai tekemättä jättämisistä, vaikka syyttely ei saa aikaan muuta kuin syyllisyyden taakan harteillemme – ja sitten on vaikeampi ryhtyä toimeen. Aiemmat tapahtumat olivat, mitä olivat, nyt on uusi puhdas mahdollisuuksien hetki tehdä uusia valintoja. Jokaisessa hetkessä kuitenkin teemme valintamme parhaalla tiedolla, taidolla ja resursseilla. Jälkikäteen voimme oppia menneestä, mutta syyttely ei vie eteenpäin.
6. Syytämme joskus itseämme ajatuksistamme: ”Näin ei saa ajatella.” Jokainen ajatus on vain ajatus, ja tärkeintä on tulla tietoiseksi ajatuksistaan. Kun tutkailee avoimella ja lempeällä asenteella myös kaikenlaisia ajatuksiaan, voi oppia itsestään ja kokemuksistaan uutta.
7. Emme kannusta ja tue itseämme vastoinkäymisten edessä. Hylkäämme itsemme henkisesti ellemme toimi niin kuin mielestämme – täydellisissä mielikuvissamme – pitäisi. Syyttelemme, moitimme, arvostelemme ja vertailemme. Mitä ystäväsi sanoisi sinulle silloin, kun sinulla on vaikeaa? – Lausu nuo sanat itsellesi. Kannusta. Lohduta. Helli.
8. Emme uskalla rakastaa itseämme – ajattelemme, että rakkaus on vain muita varten ja itseen kohdistettuna se on itsekkyyttä. Rakkaus syntyy sinussa. Se on osa sinua. Sinä olet rakkaus. Muista siis välillä antaa itsellesi rakkauden tekoja – esimerkiksi hyviä sanoja tai kehoa helliviä tekoja.
9. Sitkuttelemme. Uskottelemme itsellemme, että voimme nauttia elämästä vasta sitku on tehty sitä ja tätä. Mutku elämä on nyt! Tässä ja nyt avautuu elämäsi: avaa sille astisi ja sydämesi. Kaikki ei ole ehkä niin kuin toivoisit, mutta niin moni asia on jo hyvin.
10. Ajattelemme, että meidän pitäisi olla jotenkin erityisiä, jotta voisimme olla rakkauden ja arvostuksen arvoisia. Jokainen on rakkauden ja arvostuksen arvoinen ihan vain siksi, että on ihminen. Ja jokainen meistä on erityinen – toista sinua ei ole tässä maailmassa, ja se on supervoimasi!
11. Sanomme ei se mitään, kun joku loukkaa meitä – vaikka voisimme sanoa, että sanasi kyllä satuttivat. Rajan laittamisen ei tarvitse olla raastavaa, se voi olla lempeää ja jämäkkää. Kun oppii tuntemaan itseään paremmin, on helpompi laittaa toiselle lempeä raja ja kommunikoida omista kokemuksistaan.
12. Emme anna aikaa itsellemme. Touhotamme menemään, emmekä pysähdy kohtaamaan itseämme. Vaikka se vie aikaa vain yhden hengenvedon verran. Antamalla edes yhden hengityksen verran aikaa itselle aina, kun vauhti meinaa viedä, annamme omassa elämässämme tilaa enemmän itsellemme.
13. Syytämme elämää kohtuuttomuudesta tai vääränlaisesta tapahtumista ja näin asetamme itsemme ikuiseen taisteluun. Toteamalla “nyt on näin” lopetamme taistelun, katsomme asioita sellaisena kuin ne ovat ja ikään kuin antaudumme elämän virtaan. Emme voi vaikuttaa kaikkeen, ja hyvä niin, koska osan asioista voimme jättää elämän kannatteluun.
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
