Tämä teksti pohdiskelee, minkälaisia kokemuksia metsämystikko voi ammentaa luonnosta tietoisesti tai huomaamattaan. Uskon, että moni suomalainen on metsämystikko ja ihan tietämättään.
Minkälainen mystikko on?
Kun katsoin hieman mystikko-termin (mystic) määritelmiä, niin löysin kuvausta, että mystikko etsii ja arvostaa kokemuksia älyn toisella puolella. Samoin mystikkoa kuvailtiin ihmiseksi, joka etsii kokemusta yhteydestä ja ykseydestä.
Mystikko ei ole siis lukutoukka vaan enemmänkin kuin perhonen, joka heittäytyy lentämään universumin tuuliin, syviin kokemuksiin. Metsämystikko tietenkin etsii ja löytää olemustaan värisyttäviä yhteyskokemuksia metsissä.
Löydän itsestäni aimo annoksen metsämystikkoa. Keräsin tähän neljä kokemusta, joita olen itse kokenut ja huomannut myös muiden kokeneen. Kuinka monta sinä olet näistä kokenut? Oletko muuten käyttänyt näiden samojen kokemusten kuvailuun toisenlaisia sanoja?
1. Hiljaisuus sisimmässä ja ympärillä
Rauha. Metsä on hiljaisessa meditaatiossa. Puut ja kasvit eivät ole uppoutuneet ajatuksiinsa. Eläimetkin elävät elämäänsä tässä ja nyt. Kaiken läpäisevä syvä hiljaisuus kutsuu pois mielestä ja tulevaan ja menneisyyteen uppoutumisesta. Vaikka luonnossa kuuluukin usein ääniä, niin tämä hiljaisuus tuntuu olevan kaiken taustalla kuin syvänä hiljaisena valtamerenä. Sen hennot kuiskaukset kutsuvat, välillä mielensä porinaan niin väsyneen, kulkijan syvään hiljaisuuteen.
2. Elinvoima kehossa ja kaikkialla ympärillä
Elinvoima ja elämä ympäröi metsässä kulkijaa. Kun hidastaa ja pysähtyy, niin jokaisella sisäänhengityksellä elämä ja vitaalisuuden kokemus tuntuu kuin etsivän mahdollisuutta sukeltaa sisään syvälle kehoon ja olemukseen. Kun metsässä viettää sitten useamman tunnin, niin se tapahtuu – jokin syvällä olemuksessa tulee ravituksi. Patterit täyttyvät. Sitten elinvoima alkaa ylitsepursuta. Oletko joskus tavannut ystäväsi, joka on ollut monta päivää metsissä ja, kun itse olet viettänyt aikaa kaupungissa? Tuollaisessa kohtaamisessa saattaa selkeästi huomata syvän vitaalisuuden tuossa metsien ravitsemassa.
3. On vain yksi – ykseys
Mystikolla on kaipausta ykseyteen itseään suuremman kanssa. Ehkä edelliset kokemukset mahdollistavat syvän hellittämisen ja sitten se voi tapahtua, kun mielen pörinäkään ei ole huomiota viemässä, syvä kokemus. Kokemus, että on yhtä metsän kanssa.
Jokin ”minä” on siirtynyt pois tavallisesta roolistaan kaiken keskellä. Perspektiivi on muuttunut. Tällöin kokee itsensä vain yhtenä luontokappaleena muiden joukossa. On vain osana iso kuvaa. Ihmisenä on rakentunut samoista räjähtäneiden tähtien synnyttämistä raskaammista alkuaineista kuin kaikki muu elävä ympärillä. On vain yksi luonto, jossa on aina ollut osana, ja joka jatkuu siitä puun juurelta tähtiin ja spiraaligalakseihin.
4. Juuret ja maa
Tämä on ehkä tärkeämpi kokemus kuin mikään meditatiivinen oivallus tai muu. Kokemus, että palaa syvään yhteyteen kehon ja maan kanssa. Eräs henkinen opettaja sanoi, että ihmiset eivät ole todella ”inkarnoituneet”. Eli he eivät ole koskaan todella tulleet läsnä kehoon, yhteyteen maan ja elämän kanssa. Monet elävät välitilassa.
Metsä, kallio ja maa kutsuvat tänne rakastamaan kehoa, maata ja elämää ympärillä. Vain syvä rakkaus uskaltautuu tulemaan tänne ja tuntemaan elossa olemisen. Tuntemaan maan ja kehon maailmassa, jossa kaikki on epävarmaa, muuttuvaa ja hetkellistä. Metsä kutsuu ihmisen osaksi elämää!
Yhdessä nämä kokemukset vahvistavat toinen toisiaan ja ovat kuin voimallinen spiraali elämään laskeutumiseen. Aina joku syvä kokemus metsässä saa jokin puristuksen heltiämään olemuksen uumenissa ja auttaa laskeutumaan vielä syvemmälle kehoon ja elämään. Tuntemaan, aistimaan ja elämään vielä aavistuksen syvemmin.
Mitä muita syviä kokemuksia sinä olet kokenut metsissä ja luonnon keskellä?
Tällaiseen metsämystikon matkaan metsiin ja elämään opastaa myös Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirja.
Unsplash kuvat: Thomas Galler / Deglee Degi
Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!
