Seinän takana riidellään taas. Riidelty on vasta viime aikoina. Uutisissa on ollut poikkeuksellista enemmän muuttuvan maailman katastrofiuutisia. Seinän läpi kuuluu pelko.
Ympärillä oleva uusi tilanne, epävarmuus ja muuttuva maailma näkyvät ulospäin usein pelkoreaktioina. Pelko voi ilmetä monin eri tavoin ja se saattaa olla käpertymistä omaan kuoreen, joukkotuen hakemista pelolle tai kuten naapurissani, pahimmillaan raivoa tai vihaa.
Toiselle pelko ja epävarmuus johtavat kontrollintarpeeseen. Koska ympäröivää maailmaa ei voi hallita, ihminen yrittää kontrolloida asioita omassa elämässään. Se voi olla yltiöpäistä kodin järjestelemistä, tavaroiden hamstrausta ”kaiken pahan varalta” tai vaikka rahatilanteen neuroottista seuraamista.
Ystäväni kertoi, että hänen äitinsä oli avannut kolmeen eri pankkiin tilit siltä varalta, että joku pankeista menisi nurin. Niin ainakin osa rahoista säilyisi. Hän seuraa nyt vimmalla talouskäyrien suuntia ja pohtii, miten omat keskiluokkaiset varat kannattaisi hajauttaa, jotta ”tilanne olisi hallinnassa.”
Mutta elämässä tilanne ei ole koskaan täysin hallinnassa. Maailmassa on jatkuvasti niin paljon muuttuvia tekijöitä, että oman elämän täydellinen kontrolloiminen ainoastaan väsyttää, stressaa ja lietsoo pelkoa entisestään. Meillä ei ole useinkaan valtaa päättää, miten asiat isossa kuvassa lopulta menevät. Voimme ainoastaan päättää, miten asioihin ja niissä vallitsevaan epävarmuuteen suhtaudumme.
Se ei tarkoita yliolkaisuutta tai välinpitämättömyyttä. Mutta itseään ei kannata kuormittaa liikaa asioilla, joihin ei voi vaikuttaa.
Levottomat ajat johtavat joskus ääritekoihin. Eräs tuttuni laittoi elämänsä kokonaan jäihin. Hän eristäytyi ulkopuolisesta maailmasta, koska siellä oli liikaa vaaroja. Niin moni muukin. Mutta hän ulotti eristäytymisstrategiansa pitkälle tulevaan. Häntä pelotti, ettei epävarma maailmantilanne muutu vielä moniin aikoihin. Siksi hän perui vuoden päähän ulottuvan matkansa, hautasi uuden harrastushaaveensa myymällä ratsastuvälineensä verkossa eikä tuore parisuhdekaan tuntunut enää niin hyvältä idealta, sillä se saattaisi johtaa lopulta vain ”harmeihin”. Hän ajatteli luultavasti, että koska ympärillä oli jo niin paljon epävarmuuttaa, sitä ei kannattanut lisätä tietentahtoen omalla riskialttiilla toiminnalla.
Mutta seisauttamalla oman elämänsä, ympärillä olevan taantuman lisäksi saattaa taannuttaa itsensä.
Pelko ilmenee eri ihmisissä eri tavoin ja siksi sitä on toisinaan hankalaa edes tunnistaa. Joku lietsoo pelottavassa tilanteessa mukaansa muutkin, jotta omassa pelossaan ei tarvitsisi kärvistellä yksin. Ihminen on tunnetusti laumaeläin mutta laumassa pelko saattaa saada muista vain pontta. Toisaalta elämässä törmää niihinkin, jotka työntävät pelottavalla hetkellä päänsä pensaaseen. Heille omaan yksinäiseen kuoreen on pelottavassa tilanteessa helpompi jäädä.
Pelko saa ajattelemaan asioita mahdollisuuksien sijaan uhkina, vaikka jokaisessa pelottavassa tilanteessa voi löytää myös positiivisia muutoksia. Mieli rakastaa pelkoa ja sen luomia uhkakuvia, mutta on hyvä muistaa, että pelosta nouseva stressi ja epävarmuus eivät koskaan muuta itse tilannetta. Pahimmassa tapauksessa ne ainoastaan lamauttavat ihmisen itsensä.
Pelon vastakohta ei ole rohkeus vaan luottamus. Luottamalla elämään ja ajattelemalla, että ehkä asiat menevät niin kuin niiden kuuluukin, voi karistaa osan pelosta pois. Kenties tästä kaikesta seuraa jotain hyvääkin?
Edesmennyt suurmies Mauno Koivisto sanoi, että ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Mitä muuta voimme elämän ja muuttuvan maailman mahdin edessä oikeastaan tehdä?
P.S. Niin kauan kuin olemme ihmisiä, pelko on läsnä elämässämme jossain muodossa, oli ympäröivä maailma millainen tahansa. Emme voi karistaa pelkoa kokonaan, mutta voimme olla antamatta sille ylivaltaa.
Kirjoittajan uutuuskirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin löytyy lohdullisia tarinoita ja ajatuksia elämän haastaviin tilanteisiin sekä uusiin alkuihin.
