Ajattele, että sinulla on maailman uskollisin ystävä. Sellainen, joka pysyy rinnallasi aina. Joka kaikista mokista ja kaltoinkohtelusta huolimatta ei jätä sinua yksin. Ei vaikka, mitä tekisit. Vaikka:
-et koskaan kysyisi ”mitä kuuluu?”
-kieltäytyisit kuuntelemasta sen tarpeita
-rikkoisit toistuvasti sen rajoja
-syyttäisit sitä kaikesta
-haukkuisit ja sättisit sitä päivittäin
-rankaisisit sitä asioista, joihin se ei ole syyllinen
-laittaisit kaikki muut ihmiset ja asiat sen edelle.
Tällaista ystävää ei pitäisi olla olemassakaan, mutta sinullapa on. Meillä kaikilla on. Nimittäin oma ainutlaatuinen kehomme, elämänmittainen kumppani, joka ei lähde luotamme edes käskemällä. Se haluaa aina parastamme ja pyrkii tekemään kaikkensa niillä resursseilla, jotka hänelle suomme.
Keho tekee puolestamme niin käsittämättömän paljon, että useimmiten otamme sen itsestäänselvyytenä. Emme osaa arvostaa sen päivittäistä huolenpitoa.
Sitä, miten hienosti hengitys ja elämä meissä virtaavat. Miten kehon viisaat järjestelmät pitävät meidät elossa ja mahdollistavat kaiken, mitä arjessa koemme – tuulenvireen kasvoilla, maan kannattelun jalkojemme alla, rakkaan ihmisen kosketuksen iholla, pamppailevan innostuksen sydänalassa…
Kehomme jatkuvan uurastuksen ansiosta me voimme keskittyä perheeseen, työhön, ystäviin ja harrastuksiin. Tämä on asia, jota tulemme harvoin ajatelleeksi. Kaikkein vähiten ymmärrämme kiittää kehoamme silloin, kun kaikki sujuu niin kuin pitää. Ja on aivan liian helppo tuntea suuttumusta silloin, kun kehomme syystä tai toisesta menettää tasapainonsa. Silloin, kun kehomme tarvitsisi apuamme.
Sairastuminen voi olla merkittävä tapahtuma, joka herättää meidät tarkastelemaan kehoamme uudella tavalla. Viimeistään silloin saatamme pysähtyä itsemme äärelle ja kysyä: Mitä kehoni tarvitsisi nyt? Mikä auttaisi minua voimaan paremmin? Miten voisin pitää kehostani parempaa huolta jatkossa?
Nuo samat kysymykset ovat kuitenkin käytössäsi joka päivä. Sinun ei tarvitse sairastua herätäksesi kehosi viesteille. Voit opetella tuntemaan kehosi paremmin olemalla kiinnostunut ja utelias, kysymällä itseltäsi kysymyksiä ja kuuntelemalla aidosti vastauksia.
Kehosi puhuu sinulle koko ajan. Se lähettää pieniä viestejä erilaisten tunteiden, tuntemusten ja aistimusten muodossa. Kehon taajuudelle voi virittäytyä yksinkertaisimmillaan sulkemalla silmät ja kuuntelemalla hengitystään. Kun kääntää aistit sisäänpäin, alkaa huomata asioita, jotka arjessa tulee helposti sivuutettua. Noista hienovaraisista signaaleista saattaa ajan myötä paljastua isoja totuuksia. Sellaisia, joita vain tosiystävät kertovat toisilleen.
Tuo hetkeksi kämmen sydämesi päälle ja tunnustele. Teitä ei erota mikään.
