Kun opimme itse antamaan itsellemme sen mitä kaipaamme, emme ole enää muiden armoilla

Haluatko löytää SEN itsestäsi? – Löytää minkä? Sen, mitä kulloinkin kaipaat, toivot, et halua tai haluat ulkopuoleltasi. Sinulla on monta omaa esimerkkiäsi.

Minä olen etsinyt tukea, vastauksia, ratkaisuja, selkeyttä, apua, rajoja, ohjeita ja rakkautta – kaikki asioita, joita on luonnollista hakea ja odottaa ulkopuolelta. Haluan kuitenkin puhua siitä, miten antaa SE itse itselle.”

Selkeytän heti pari asiaa. Voimme kokea monia asioita ulkomaailman vaikutuksesta ja toisten kanssa. En tarkoita sanoa, että olisi tavoiteltavaa sulkeutua maailmalta, muuttua itsekeskeisiksi ja sulkeutuneiksi. Itseasiassa päinvastoin. Kun opimme antamaan SEN itsellemme, se auttaa meitä olemaan antoisammin ja kypsemmin kanssakäymisessa maailman kanssa.

Kysyn, haluatko oppia ottamaan sen askeleen, joka on AINA otettavissa, JOKA tilanteessa? Haluatko ottaa vastuun itsestäsi tavalla, joka mahdollistaa sen, että voit ANTAA itsellesi sen mitä kaipaat? Ympäröivä maailma saa yhä antaa meille mutta voimme oppia vapaammaksi siitä, että onnemme, menestyksemme, selkeytemme, ilomme, saavutuksemme tai oppimisemme olisi ulkomaailmasta kiinni.

Miksi opetella?

Koska se mitä kaipaamme, toivomme ja haluamme ei ole ulkomaailmasta riippuvaista.

Meillä on AINA otettavissa, JOKA asiassa ja hetkessä se askel, joka on omalla vastuullamme. Kun opimme tunnistamaan sen, emme enää ole vankeja tai uhreja vaan joka hetki olemassaolevia sekä aktiivisesti elämäämme osaa ottavia ihmisiä. Tämä ei tietysti tapahdu yhdessä yössä mutta opettelun kautta yhä enemmän.

Hempeähkö mutta osuva esimerkki. Ruusu imee ensin itseensä ravintoa ja sen myötä se alkaa avautua jakamaan kauneuttaa ja tuoksuaan maailmaan. Näin voi tapahtua myös ihmiselle kun hän oppii ensin ravitsemaan itseään.

Yksi keskeisimmistä asioista, jonka vuoksi jäämme vaille ansaitsemaamme on se, että KATSOMME LÄHES AINA JA KOKOAJAN ULKOPUOLELLEMME. Tässä kolme esimerkkiä.

1. Etsin syytä

Alkaa olla jo iltapäivä. Päivä on ollut aika stressaava. Aamusta alkaen olen kokenut toiset ihmiset hieman ärtyneiksi ja ärsyttäviksi. En ole oikein saanut yhteyttä keneenkään. Lounastauollakin yritin keskustella työkaverini kanssa mutta keskustelu ei oikein tuntunut hyvältä tai lähtenyt liikkeelle.

Työpäivän lähestyessä loppua huomaan miettiväni sitä miksi päivä on ollut nihkeä. Miksi toisiin on ollut vaikea saada yhteyttä. Kun istun hetken paikallaan ja annan huomioni saapua ensimmäistä kertaa tänään sen äärelle mitä kehossani tuntuu, alan haukotella ja rentoutua.

Huomaan olevani väsynyt ja tunnistan itsessäni myös torjuvan oloista raskautta. Tajuan heti sen, että juuri tämä torjunta on saanut minut kokemaan toisten pysyvän etäällä. Pidän itse itseäni etäällä torjumalla väsymykseni. Kun sallin sen, olen välittömästä kosketuksissa itseni kanssa ja koen myös muut eri tavalla. Kokemukseni syy oli kokoajan minussa, kun vain annoin itseni kokea mitä minussa tapahtuu.

2. Kaipaan sitä

Puolisoni on matkoilla ja kaipaan häntä. Olen tuntenut kaipuuta jo parina päivänä ja tänään koen myös ärtymystä häntä kohtaan siitä, ettei hän ota yhteyttä ja ylipäätään on näillä pitkillä matkoilla säännöllisesti. Välttelen asiaa töissä ja pyrin keskittymään muuhun vaikka huomaankin olevani hetkittäin ärtynyt ja alakuloinen.

Tämä sama toistuu vielä seuraavina parina päivänä. Aikaeron vuoksi vaihdamme soittamisen sijaan viestejä puolisoni kanssa. Alan kokea yhä voimakkaammin, että ne eivät anna minulle sitä mitä kaipaan. Hän tuntuu menevän yhä kauemmas minusta. Viimeisimmissä viesteissä olen jopa hieman tuomitseva häntä kohtaan.

Kunnes muistan, että tiedän voivani tehdä jotain tilanteelle, jos olen tyytymätön johonkin. Ensimmäinen askel on aina sama, tuoda huomio siihen mitä oikeastaan koen ja sanoittaa se auki itselleni. Laitan nauhurin pyörimään ja ajattelen, että lähetän jakamiseni puolisolle.

”ajattelin laittaa sulle viestin. Mä huomaan, että mua vaivaa se, että… ja nyt kun sanon sen ääneen, huomaan kokevani surua rintakehälläni.” Kun alan sanoittamaan rehellisesti ääneen sitä mitä minussa on sen sijaan, että välttelen sitä tai valitan siitä ulkoisesta asiasta, joka näyttää aiheuttavan sen, tunnekokemukseni avautuu minulle.

Kerron itselleni sen, että olen yksinäinen. Huomaan tehneeni töitä viime viikkojen aikana paljon eikä vapaa-aikanikaan ole oikeasti ollut itseni kanssa olemista. Koen puhuessani hetkin yksinäisyyttä, hetkin kiukkua siitä, että olen sivuuttanut itseni ja lopulta lämpimältä tuntuvaa rehellisyyttä siitä, että ulkoistin vastuun asiasta toiselle. En muistanut, että sen kaipuun tunteminen, joka minussa on, on ensimmäinen askel kohti tuon kaipuun täyttymistä.

Lopulta poistin nauhoituksen ja lähetin puolisolleni toisen. Kerron siinä huomioistani ja siitä, etten enää tunne kaipuuta tai yksinäisyyttä nyt kun olin läsnä tunteille itsessäni. Lähden kuitenkin ulos syömään hyvä kirja seuranani ja vietän aikaa itseni kanssa, koska huomaan unohtaneeni sen.

3. Uskon SEN olevan toisista kiinni

Aloitimme erään opettamani kurssiviikonlopun sillä, ettemme tehneet yhtään mitään. Tämä mahdollistaa usein sen, että näemme miten reagoimme siihen, että meillä ei ole tekemistä, joka auttaa meitä välttämään itsemme. Istuttuamme tovin eräs kurssilainen suivaantui ja ilmaisi ääneen tunteensa.

”Mikä ihmeen juttu tämä on, että me ollaan maksettu tästä kurssista eikä täällä tapahdu mitään. Mulla on h******n tylsää”. Kuuntelimme hetken aikaa kestävän tunteenpurkauksen ja kysyin häneltä sen jälkeen: ”onko sinulla tylsää juuri nyt?” Hän vastasi ”ei todellakaan, tunnen olevani aivan liekeissä ja energinen”.

Näimme jokainen hyvin konkreettisesti hänen esimerkkinsä kautta sen, että olemme vailla sitä jotain niin kauan, kunnes annamme itsemme. Ennen kuin jatkoimme eteenpäin, sanoin kutakuinkin seuraavat sanat ”meillä on tylsää juuri niin kauan kuin me itse olemme tylsiä. Meillä ei voi olla tylsää, jos annamme itsemme itsellemme ja toisillemme sellaisina kuin olemme.”

Mitä SEN antaminen on?

SEN antaminen perustuu aina siihen, että annamme itsemme olla ensin kosketuksissa omaan kokemukseemme. Rehellisyys sille ja sen sanoittaminen avaavat usein jo yhteyden itsessämme oleviin voimavaroihin, eli siihen mitä hetki sitten kaipasimme ulkoapäin. Tämä kaikki edellyttää meiltä kykyä olla läsnä sekä ilmaista itsellemme se mitä koemme, jotta kokemuksemme voi avautua meille.

Luontaisena jatkumona edelliselle on se, että kykenemme toimimaan voimavarautuneina aktiivisesti ulospäin sen sijaan, että olisimme pelkästään ulkoisen armoilla. On totta, että emme voi muuttaa toisia emmekä aina edes olosuhteita. Mutta voimme löytää omat voimavaramme ja sitten toimia siltä osin mikä on oma osuutemme. Kuvaan tätä usein sanoilla; ensin annan itseni itselleni ja sen jälkeen voin antaa itsestäni myös maailmalle.

Niin kauan kuin minulla ei ole sitä, mitä kaipaan, minulla ei ole paljoa annettavaakaan. Kun toimimme tästä tilasta maailmassa, saamme varsin eri tuloksia kuin ollessamme kosketuksissa itseemme ja luontaisiin voimavaroihimme.

 

Ulkoapäin täyttyvästä tyhjiöstä sisältä kumpuavaksi lähteeksi

Olet kenties huomannut, että meissä on monenlaisia tyhjiöitä ja vajavuuksia. Tyypillisemmin ne koetaan esim. seuraavina; yksinäisyys, voimattomuus, väsymys, tietämättömyys, merkityksettömyys, tylsyys, arvottomuus ja kaipuu.

Olemme toki myös oppineet välttämään näitä kokemuksia ja hankkimaan ulkoa täytettä siihen. Tämä ei ole väärin mutta jos emme opi kohtaamaan näitä kokemuksia kuvaamallani tavalla, oma kokemukseni on, että jäämme orjiksi tälle ulkoa hakemiselle.

Sillä on iso vaikutus elämäämme. Esimerkiksi ihmissuhteissa se aiheuttaa sen, ettemme aina kykene vain vilpittömästi jakamaan itseämme toiselle, koska toisesta on tullut väline sille mitä kaipaamme. Dynamiikka muuttuu merkittävästi kun emme ole riippuvaisia tästä toisesta mutta voimme silti olla avoimia yhteiselle kokemiselle ja jakamiselle. Luulisin, että ymmärrämme tämän asian merkityksellisyyden.

Meidän ei tarvitse olla tyhjiöitä, jotka pyrkivät täyttymään ulkoapäin. Voimme antaa tämän kääntyä päälaelleen ja sallia meissä olevan lähteen virrata rikastuttamaan omaa ja toisten elämää.

Haluan jakaa sinulle jotain, josta voi olla hyötyä, joten ehdotan sinulle seuraavaa:

  • Kirjoita itsellesi kolme kaikkein keskeisintä tilannetta, jossa huomaat odottavasi, toivovasi, syyttäväsi tai kaipaavasi SITÄ ulkopuolelta. Käytä hetki aikaa ja etsi selkeys siihen mitkä ovat oikeasti kolme elämäsi kannalta merkittävää tilannetta
  • Laita ajastin soimaan 5 minuutin kuluttua. Käytä tämä viisi minuuttia siihen, että kysyt ja sanoitat ääneen itsellesesi sen mitä se on mitä tunnet ja koet kaipaavasi, haluavasi tai olevasi vaille. Ota samanlainen viisiminuuttinen myös kahdelle muulle tilanteelle, jotka kirjasit. Yhteensä 15 min.
  • Pohdiskele ääneen tai kirjoittamalla jokaista tilannetta erikseen. Keskity kahteen asiaan: 1. miten kaipaamasi asian ääneen sanoittaminen vaikutti sinuun sekä 2. mitä voit itse tehdä kokeaksesi antavasi sinulle sen mitä kaipaat?
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: