Tämä kirjoitus on inspiroitunut keskustelusta jonka kävin Teemu Syrjälän kanssa miehen itsetuntemuksen matkasta, ihmissuhteista, rehellisyydestä…ihmisenä olemisesta. Voit kuunnella keskustelmme kirjoituksen lopusta löytyvältä podcastilta.
Kasvu ei ole kaikille sama asia, ei miehillekkään. Pinnalla on puhetta että miesten olisi hyvä olla herkkiä, mutta toisaalta turvallisia ja vakaita. Miesten rooli kautta aikain on ollut tuoda turvaa, aiemmin ennenkaikkea fyysisesti. Tänäpäivänä olemme kuitenkin uuden haasteen ja mahdollisuuden äärellä: Miten luoda emotionaalista turvaa?
Jotta voi luoda turvaa toisille, on oltava turvassa itse. Ja heti olemme ison paradoksin äärellä: Turva voi olla juuri siinä, että uskaltaa sanoa että pelottaa. Turva voi olla sen omistamista, että tuntee turvattomuutta.
Hieman liian helposti menemme ihanteisiin siitä, että ”turvan täytyisi löytyä aina itsestä”. Se on tavallaan näin mutta olemme aina ihmisinä suhteessa toisiimme. Turva tulee siis tilasta saada tulla kuulluksi ja nähdyksi, siinä missä kohdassa on rehellisesti.
Turvan avainsanoja ovat:
-
Rehellisyys itselle omista tunteista ja tarpeista
-
Vastuunotto
-
Terve erottelukyky yhdistettynä halukkuuteen tutkia
-
Kuulluksi ja nähdyksi tulo siinä missä on
Rehellisyys itselle ja toiselle voi olla vaikeaa usein siksi, että pelkäämme että jos olemme rehellisiä itsellemme, niin satutamme toisia.
Miellyttämisen takana on mekanismi, että yritän välttää ettei sinulle tule ikävä olo, että itse en tuntisi jotain mitä en halua tuntea. Vastuunottoa on ilmaista se, mikä on itselle totta kunnioittaen ja arvokkaasti.
Se saattaa joskus kysyä meiltä epämukavuuden sietokykyä olla sen kanssa, mitä se toisessa herättää. Miellyttämällä siis lopulta ehkäisee aitoa kohtaamista. Emme oikein voi kohdata syvästi ja aidosti, jos yritämme pitää rauhaa yllä hinnalla millä hyvänsä.
Suhde toiseen voi olla aidosti intiimi silloin, kun siellä on tilaa tuoda esiin myös vaikeita asioita, pelkoja, turvattomuutta ja ihmisyyden varjopuolia ja kohtia, juuri niitä joista yleensä vaikenemme. Sillä vaikka vaikenemme, se on meissä silti.
Ihmisessä on silti aggressio, seksuaalisuus, pelko, turvattomuus ja kaikki mahdolliset sävyt, vaikka niistä puhuminen onkin ollut tabu jo ihan pitkään. Jos kiellämme nämä puolet itsestämme, ne ottavat ennen pitkään haamuilmentymiä tai kontrolloimattomia ylilyöntejä. Tarvitsemme tässä ajassa turvallista tilaa tutkia myös varjopuoliamme, sillä ne ovat meissä jokaisessa – hyväksyimme niitä tai emme.
Miten uskomattoman kaunista, pelottavaa, herkkää ja eheyttävää voikaan olla, jos voit läheisessä ihmissuhteessa tutkia omia syvempiä tunteita, tarpeita ja ihmisyyden koko kirjoa. Ja miten uskomatonta onkaan, kun voit tulla hyväksytyksi juuri niiden kohtien kautta, joista pelkäsit että kukaan ei voisi sinua hyväksyä.
”Me helposti kuvitellaan että asiat on toisiaan poissulkevia. Se että me tutustutaan meidän primitiiviseen puoleen, että meistä tulisi jotain öriseviä luolamiehiä vaan sä voit tuoda siihen sen tietoisen aspektin”
– Teemu Syrjälä
Uskalla tutkia hallitusti sun hallitsemattomuutta, uskalla tulla päästä ja mielestä keho-viisauteen.
Kuuntele lisää podcastilta!
Tämä keskustelu oli valtavan inspiroiva, syvällinen, koskettava, ronski ja hauskakin! Toivottavasti koko tämä skaala välittyy myös kuulijoille, herättäen jotain oleellista juuri siihen kohtaan missä kukin itsensä kanssa on.
Linkki blogitekstiin jota siteerasin podcastilla löytyy TÄÄLTÄ
Tutustu Eevin itsetuntemusohjauksiin Tampereella ja skypessä TÄÄLTÄ
