Onko tuttu juttu? Minulle on!
Itsearvostus on sitä, että alkaa kysyä itse itseltään, että “hei beibi, mitä hoivaa, huolenpitoa, huomiota ja tukea mä voisin sinulle tänään antaa?” Siirtääkin fokuksen ainaisesta muiden hyysäämisestä itseensä. Muista huolehtiminen ja toisten tunteiden kannattelu voi olla alitajuinen tapa yrittää saada itselleen huolenpidon kokemusta. Silloin luulee, että kun toisen tarve täyttyy, omakin tarve täyttyy. Mutta homma ei menekään niin – usein tuloksena on uupumista, hyväksikäytetyksi tulemisen tunnetta ja ihmetystä. “Minne kaikki katoavat, kun olisi minun vuoroni?”
Avain on alkaa ottaa itse vastuuta siitä, että minusta huolehditaan – huolehtimalla itse itsestään. Se alkaa kääntää syvän, alitajuisen arvottomuuden kelkkaa kohti lempeää, voimauttavaa vastuuta omasta hyvinvoinnista. Fokuksen siirtäminen toisten tunteista, ajatuksista ja oletetuista haluista omaan itseen uudestaan ja uudestaan vahvistaa itsearvostusta. Se vetää puoleensa sinua arvostavaa kohtelua. Rajasi vahvistuvat.
Et enää teekään kompromissia omasta hyvinvoinnistasi etkä yritä saada sitä toisten kautta, vaan ensisijaisesti itse itseltäsi. Se avaa vastaanottamaan myös toisilta apua, turvaa, tukea ja hoivaa ilman että sitä tarvitsee ”ansaita” (tai vaatia tai marttyroida) mitenkään. Alat tunnistaa olevasi huolenpidon, välittämisen, turvan, lempeyden ja hyväntahtoisuuden arvoinen, kun alat tarjota niitä itse itsellesi. Sinun ei tarvitse odotella eikä lunastaa mitään.
Mitä hoivaa voisit juuri nyt antaa itse itsellesi lahjaksi?
Kuva: Unsplash.com
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai konsultaatioon tästä.
