”Unentarve tarkoittaa sitä aikaa, jonka kukin tarvitsee elpyäkseen riittävästi ja tunteakseen olonsa seuraavana päivänä virkeäksi ja levänneeksi”, kirjoittavat Helsingin uniklinikan tutkimusjohtaja Markku Partinen ja toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi Uniterveyskirjassa.
Kirjassa kerrotaan, että unentarvetta voidaan arvioida karkeasti loman aikana nukutun unen määrällä. Eli se, kuinka paljon nukut lomalla, on lähellä todellista unentarvettasi.
Kun minä olen lomalla, nukun 11 tuntia yössä. Sen jälkeen minulla on supernainen-olo. Mieli on kirkas ja keho on täynnä energiaa. Tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista. Moni kauhistelee pitkiä unia. Välillä vähän hävettää edes sanoa, että tarvitsen niin paljon unta.
Arjessa pyrin nukkumaan vähintään 9–10 tuntia. Kahdeksalla tunnilla olen voimaton, ja itku on herkässä.
Muistan, kuinka yläkoulussa menin kahdeksaksi kouluun – herätys oli siis klo 07: Kasasin takarivissä kirjapinon tyynyksi, ja vaivuin unihorrokseen – kunnes ilmaan jäänyt kysymys herätti minut. Olen melko varma, että opettaja ajatteli minun valvoneen illalla ja pitäneen minua laiskana tai vähintään huonona oppilaana. No jaa, tavallaan olinkin. Olin mennyt nukkumaan ehkä vasta 21.30, kun todellinen unentarpeeni olisi vaatinut nukkumaanmenoa klo kahdeksalta illalla. Samaan aikaan siis, kun treenini loppuivat. Juoksin tuolloin SM-tasolla. Fyysinen rasitus oli kovaa, mikä lisäsi entisestään unentarvetta. Ehkä olisi ollut hyvä mennä nukkumaan jo seitsemältä illalla…
Vasta aikuisiällä olen alkanut ymmärtää enemmän pidempää unentarvettani, tässä kaksi löydöksistäni:
1) Elämä on seikkailupuisto!
Kun olen hereillä, olen hereillä. Olen intensiivisesti läsnä elämälle, ihmisille ja tapahtumille. Läsnäolo on aktiivista havainnointia ja olemista – ei passiivista löllöttelyä lootusasennossa. Innostun myös valtavasti elämästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista – elämä on minulle kuin seikkailupuisto. Toki se väsyttää! Niinhän toteamme lapsistakin seikkailurikkaan päivän päätteeksi: ”Kyllä nyt uni maistuu!” Ja minulle kyllä uni maistuu!
2) Kehoni on iloni!
Olen fyysinen ihminen. Kehoni kertoo helposti, että se tarvitsee liikettä. Tykkään juosta, ja kävelen aina kuin mahdollista. Kun luennoin, liikun paljon. Kun kaipaan ratkaisuja asioihin, lähden juoksemaan tai kävelylle. Kehoni on myös yksi tärkeimmistä intuition välineistäni. Se kertoo, jos jokin tunne on jumissa – ennen kuin tietoisesti sen ymmärrän. Kehoni on siis varsin soiva peli, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että keho tarvitsee kunnolla lepoa. Mikäli se ei saa riittävästi lepoa, tuntuu kuin kehon elämänvirta alkaisi hyytyä.
”Mikäli ihmisen täytyy laittaa herätyskello soimaan herätäkseen aamulla, viittaa se siihen, että yöuni saattaa olla lyhyempi kuin unentarve”, kertoo Uniterveyskirja.
Lomalla on siis hyvä löytää oma, yksilöllinen unentarve. Kun suorittaa yhteiskunnan normin mukaisia aikatauluja, oma rytmi saattaa hämärtyä. Ja vaikka olisi ihana olla ihanteen mukainen Duracell-pupu, on annettava arvoa sille omalle unentarpeelle, jonka oma keho osoittaa. Vaikka se olisi pitkäkin.
