Onko unelma vääränlainen, jos se ei toteudu?

Sanotaan, että kun tekee asioita suurella sydämellä ja intohimolla, niin kaikki unelmat on mahdollista saavuttaa. Mutta entä jos kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä, vaikka unelmaa on kiihkeästi toivonut, manifestoinut ja visualisoinut? Entä jos joutuu puurtamaan hartiavoimin, eikä unelma silti toteudu? Onko meitä huijattu uskomaan positiiviseen psykologiaan, että kaikki on kivaa ja helppoa, kun jotain oikein tosissaan haluaa?

Positiivisen psykologian, Salaisuus-formaatin ja lifecoachingin (kyllä, olen itsekin Life Coach) aikakaudella olemme oppineet, että kun unelman pystyy visualisoimaan selkeästi ja lähettämään sille myönteisiä viboja, elämä lähtee viemään unelman suuntaan. Unelman visualisoiminen onkin tärkeää. Jos ei tiedä, mitä haluaa, ei voi tietää, miten sinne pääsee. Mutta tämä on vasta ensimmäinen askel.

Ratkaisevinta on sitkeys

Alkuinnostuksen jälkeen vaaditaan määrätietoisuutta ja peräänantamattomuutta, jotta unelma toteutuu. Mitä isompi unelma, sitä pitkäjänteisempää työtä sen taakse yleensä kätkeytyy ja sitä varmemmin matkan varrelle mahtuu erilaisia vaiheita: hidastuksia, pysäytyksiä ja u-käännöksiä. Jotkut luovuttavat, toiset pääsevät niistä yli. Urheilija voi loukkaantua, mutta silti hän kuntouttaa itsensä takaisin huipulle. Talon rakentamisessa voi loppua rahat kesken ja sitten täytyy keksiä suunnitelma saada budjetti kasaan.

Minulla kesti vuosikausia saada julkaistua ensimmäinen kirja, vaikka olin ”tiennyt” jo lapsesta asti, että minusta tulee kirjailija. Ensimmäiset romaanini tulivat kustantamoista bumerangina takaisin, mutta jatkoin itseni kehittämistä sekä ihmisenä että kirjoittajana vielä vuosikymmenen, kunnes aika oli oikea.

Synnymme lahjakkuuden kanssa, mutta vasta työllä siitä tulee taito ja tyyli. Sitäpaitsi ihmiselle tekee ihan hyvää ponnistella. Jos kaiken haluamansa voisi saavuttaa helposti, se ei tuntuisi missään. Sellaisesta lapsestakin, joka saa kaiken aina valmiina, kasvaa tyytymätön ja jopa laiska nuori ja aikuinen. Hän ei opi tuntemaan itsestään ylpeyttä. Hän ei vahvistu henkisesti, kun hänen ei tarvitse voittaa esteitä, eikä käyttää omia kykyjään.

Emmehän me tiedä, miten lahjakkaita todella olemme, ennen kuin laitamme osaamisemme täysillä likoon. Emmekä tiedä, millaisia supervoimia meistä yhtäkkiä löytyy, ennen kuin joudumme kohtaamaan syövän tai työttömyyden tai konkurssin tai läheisen kuoleman. Meillä on yleensä paljon enemmän voimavaroja ja taitoja, joista emme ole tietoisia, ennen kuin niitä todella tarvitaan (turhaan ei siis puhuta mukavuusalueesta).

On realistista huomata, että vaikka tavoittelee unelmaansa, se ei aina tunnu kivalta. Mutta vastustusta ei pidä pelätä. Se kuuluu asiaan. Vastoinkäymiset ja hidasteet testaavat, oletko varmasti sitoutunut unelmaasi. Ne voivat myös osoittaa, että ehkä etenetkin väärää reittiä tai yrität puskea liikaa. Mistä sitten tietää, milloin kyseessä on vain ”normaali” vastoinkäyminen ja milloin unelma todellakin on väärä ja kannattaisi luovuttaa?

Syyt, miksi eteneminen jumittaa

Jokin aika sitten olin asettanut itselleni ison unelman, jota lähdin järjestelemään. Mikään ei sujunut. Lukuisiin sähköposteihini ei vastattu, kukaan ei todella auttanut, vaikka koetin käyttää hyväkseni kaikki kontaktini, ja surffaillessani netissä tuntui siltä, että olin ihan yksin isojen asioiden äärellä. Turhauduin ja ahdistuin – mitä ihmettä tämä nyt on? Miksei unelmani edennyt minnekään, vaikka minulla oli ollut siitä ihan selvä visio jo pitkän aikaa!

Sitten sain yllättäen neuvon eräältä viisaalta ihmiseltä: ”Tarkista suunta sydämeltä.” Tajusin heti, että olin saanut pääni jo niin sotkuun, etten enää kuullut itseäni ja nähnyt asioita selkeästi. Olin niin päättänyt onnistua, etten ollut ajatellut muita vaihtoehtoja kuin sitä yhtä, jota olin yrittänyt vimmatusti puskea eteenpäin.

Pysähdyin ja mietin: jos muuttaisin jotenkin suunnitelmaani, miten se vaikuttaisi tunnetilaani? Oivalsin, että unelmani oli vielä liian iso, eikä sen aika ollut vielä. Niinpä pilkoin sen välitavoitteisiin. Oloni huojeni. Nyt unelmastani tuli mahdollista ja myös helppoa. Toteuttaisin yhden askeleen kerrallaan.

Juuri silloin, kun tuntuu siltä, että mikään ei etene, ja että pitäisi pakottaa asioita vielä kovempaa eteenpäin, pitää tehdä juuri päinvastoin: hellittää. Antautua. Antaa ajatusten levätä. Ottaa asioihin etäisyyttä ja katsoa tilannetta eri perspektiivistä.

Joskus unelma on voinut olla väärä. Se on voinut olla jotain, mitä on itse halunnut, mutta elämällä on tapana antaa meille sen, mitä tarvitsemme. Kaikki unelmat eivät aina toteudu, mutta jos et yritä, et voi tietää.

Usein on kuitenkin niin, ettei aika ole oikea, tai koetamme edetä väärällä tavalla tai väärää kautta. Sen, mistä on kyse, huomaa vasta silloin, kun pysähtyy ja tarkastelee asiaa uudestaan. Huonoilla energioilla ja sotkuisella mielellä asiat usein tyssäävät.

Jos tuntuu, että innostus ei enää palaa tai yhä myöhemminkin vain hakkaa päätänsä seinään, kannattaa myös miettiä omia motiivejaan, miksi haluan onnistua juuri tässä asiassa. Onko kyseessä sydämen nöyrä toive vai egon pätemisen tarve? Riittäisikö vähempi?

Nauti matkasta

Suurin pettymys kohdistuu yleensä omiin odotuksiin, että kaiken pitäisi onnistua heti. Ehkä ei kannatakaan odottaa, että elämän yleensä pitäisi olla helppoa, vaan sen sijaan tulisi keskittyä hyvään fiilikseen. Vaikka unelma tuleekin nähdä mielessään mahdollisimman kirkkaasti, silti jo unelmaa toteuttaessa tulisi keskittyä siitä nauttimiseen. Onnistuu tai ei, niin kun on nauttinut itse prosessissa, silloin ON JO elänyt unelmaansa. 

Ei unelmia toteutakaan siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että ne tuovat elämään merkityksellisyyttä sekä antavat suuntaa ja toivoa. Itse koen olevani onnellisimmillani ja vapaimmillani juuri silloin, kun saan tehdä jotain sellaista, joka saa sydämeni laulamaan (vaikka matkan varrella se laulaisi välillä mollissa). Unelmiin sidottu intohimo auttaa jaksamaan myös epäonnistumiset ja vastoinkäymiset.

Eräs valmennettavani tokaisi erään voimavarakurssini alussa, että ”unelmat ovat utopiaa”. Monille unelmiinsa uskoville ja toteuttajille saatetaankin sanoa, että hänen unelmansa ovat mahdottomia, vaikeita ja turhia. Unelmoijia sanotaan haihattelijoiksi. Mutta moni unelma on saavutettavissa, jos siihen todella sitoutuu.

Kun pohdimme kyseisellä kurssilla syvemmin unelmien merkitystä, ja totesimme, että ei unelmien aina tarvitse olla suuria, tämäkin valmennettavani totesi kurssin lopuksi: ”Voisi ajatella positiivisemmin”. Loppujen lopuksi, juuri siitä on hyvä lähteä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Ale!

    Koko perheen unelmapaketti premium

    83,60  58,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Unelmakortit

    21,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Koko perheen unelmapaketti

    32,80  27,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin