Vierastan sitä, kun ihmiset määrittelevät itsensä tiukasti lokeroon: ”Katsos, minä olen tällainen introvertti” tai ”positiivinen ihminen” tai ”pessimisti” tai ”myöhästelijä”.
Tai toisesta ihmisestä todettuna: ”Se nyt on sellainen katkeroitunut vanha ukko” tai ”vihainen ihminen” tai ”egoisti” tai ”aina pahalla päällä”.
Kenenkään elämä ei ole jatkuvasti absoluuttista ääripäätä: ei ole pelkkää vihaa tai katkeruutta, ei pelkkää sairautta tai kipua – toisaalta ei myöskään ainoastaan positiivista tykitystä.
Tasapaino on kuin keinulauta. Hetkittäinen balanssi löytyy ääripäiden välistä.
~
Kaikista meistä löytyy intro- ja ekstroverttiä, optimismia ja pessimismiä, egoilua ja epäitsekästä rakkautta. Jos lukitsee itsensä yhteen ääripäähän, ei anna koko elämälle ja tunteiden kirjolle mahdollisuutta olla olemassa. Se tekee elämästä köyhempää.
Oman itsen (ja muiden ihmisten!) erilaiset puolet saattavat hämmentää: miksen ymmärrä itseäni?
Tämä johtuu siitä, että ääripäät tuntuvat ristiriitaisilta, ne ovat paradokseja keskenään. Miten pimeä ja valo voivat olla samaan aikaan läsnä? Ja silti on olemassa hetki, jossa pimeä vaihtuu valoksi ja päinvastoin, eikä se tapahdu veitsellä leikaten. Ääripäät tarvitsevat toisiaan ollakseen olemassa.
~
Yhtäaikaisten, ristiriitaisilta tuntuvien tunteiden sietäminen kuuluu elämään. Meissä kaikissa on monenlaisia vastakohtia ja polariteetteja. Meillä kaikilla on monenlaisia persoonia, kasvoja ja tarinoita.
Minussa on kyky rakastaa ja helliä, mutta toisaalta myös kyky täyteen välinpitämättömyyteen. Meissä jokaisessa on kauniita ja karmeita puolia, sillä olemme ihmisiä. Se on todellisuutta. Ja se on oikeastaan aika vapauttavaa.
~
Älä kiellä omaa varjoasi; sellaisia puolia, joista et ole niin ylpeä. Polariteetin toista päätä ei ole olemassa ilman toista. Ääripäitä ei kannata nähdä taisteluna, eikä toista puolta kannata yrittää tuhota itsessään, sillä se tuhoaa toisenkin. Jokaisen viisaan naisen tai miehen sisällä asuu totaalinen hölmö ja jokaisessa hölmössä asuu viisaus.
Eikä kannata yrittää pysyä vain keskitiellä, vaan käyttää molempia puolia, koko kapasiteettiaan.
Ääripäiden tunnistaminen itsessä on merkityksellistä henkisen kasvun tiellä, se on tärkeä askel kohti kokonaista minua. Polariteetit luovat sisäisiä ristiriitoja, mutta jos voin hyväksyä, että minussa on monia puolia, saa näiden ristiriitojen kitka ison kipinän aikaiseksi: se on elinvoimaa!
~
Kokeile omiin polariteetteihisi tutustumista harjoituksella: Kirjoita ylös erilaisia ominaisuuksia, joita sinussa on a) omasta, b) puolison, c) äitisi, d) työkaverin, e) sellaisen ihmisen mielestä, jonka et usko pitävän sinusta jne. Kirjoita kritiikittömästi kaikki mitä mieleesi tulee.
Käy sitten lista läpi ja ryhdy yhdistelemään vastakohtia toisiinsa ja muodosta niistä pareja. Saat tulokseksi todennäköisesti erikoisia yhdistelmiä, kuten säteilevän epävarma, rohkea vetäytyjä, itsekäs joogi, leppoisa taistelija… Voitko hyväksyä, että sinussa on kummatkin puolet ja että ne ovat toisinaan läsnä eri aikaan, mutta joskus myös samanaikaisesti?
Tämän ja muita arkielämän joogaharjoituksia löydät kirjasta Viihdy omassa arjessasi – mielen ja kehon harjoituksia kaaoksen keskelle.
