Jos olisin muutama vuosi sitten tiennyt, mihin tieni oikein viekään ja missä kaikkialla tulen tätä työtäni tekemään, en olisi uskonut sanakaan. Jos kertoja olisi ollut, vaikka joku tunnettu selvänäkijä, olisin kävellyt istunnosta ulos ja sanonut hänelle, että hän on hullu. Totta puhuakseni, aika moni näkijä minulle kertoi aikoinaan, että elämäni tulee olemaan suurta seikkailua, matkustamista, hyppäämistä koneesta koneeseen. Sanoipa yksi näkijä aikanaan, että hommaa vain kevyt matkalaukku ja hyvä puhelin, niillä eväillä tulet pärjäämään pitkälle. En minä tiedä, mitä minä uskoin, vai uskoinko mitään, mutta noita sanoja on näin tässä hetkessä mukava muistella.
Välillä olisi kiva tietää, mihin tämä tie tästä vielä vie, mutta ehkä suurin opetus tässä on ollut se, että olen uskaltanut mennä vain eteenpäin ja luottanut siihen, että suunnitelma tulee joskus myöhemmin.
Mikä se suunnitelma sitten on lopulta, sitä ei voi tietää, mutta sen tiedän, että joka kerta, kun luulen, että tie on noussut pystyyn, universumilla tuntuu olevan takataskussa joku kiva pieni tai vähän suurempi yllätys.
Tätä kirjoittaessa istun Costa Ricassa, sademetsän reunalla, kuunnellen lintuja ja sammakoita, katsellen sudenkorentoja ja tarantellaa, joka rakentaa itselleen koloa ja hämähäkkiä, joka kutoo verkkoaan antaumuksella terassin kaiteeseen. Meillä oli selvä suunnitelma tämän kesän varalle, pysytään Suomessa, suunnitellaan syksyn kiertuetta ja kerätään voimia kaiken matkustamisen jälkeen ja niin, saunotaan ja uidaan ja ollaan ilman nettiä mökillä hiljaisuudessa.
Ehkä olisi ollut hyvä konsultoida jotain näkijää, olisi osannut varautua tähänkin mutkaan, mutta näin se nyt menee, konsultoinnilla tai ilman, tie vei takaisin sademetsään.
Meillä kaikilla on paljon haaveita ja toiveita, niitä pyydämme Universumin toteuttamaan, niin usein vain unohdamme, että Universumin aikataulu ei ole synkassa meidän suunnitelmiemme tai kalenterimme mukaan. Universumilla on meille jokaiselle suunnitelma, kunhan kerromme sille mitä toiveemme ovat, laitamme näkymättömän hakemuksen vetämään ja omalta osaltamme jatkamme elämäämme. Meidän osuudeksemme jää tehdä unelmamme eteen niitä asioita mitä osaamme ja pystymme, vaikka kuinka pieniä, tekojemme suuruudella tai pienuudella ei sinällään ole merkitystä.
Haluan korostaa edellä mainittua, jokaisen polku on yksilöllinen ja voit luottaa siihen, että vaikka unelmasi olisi suuri ja tekosi sen eteen juuri nyt pieniä, sinut on kuultu ja Universumin taianomaiset näkymättömät pyörät ovat lähteneet liikkeelle. Ainoa kohta, mitä hakemuksessasi et saa unohtaa, laita rasti kohtaan missä kysytään; onko tämä sinun sydämesi toive? Kuuntele siis sydäntäsi, onko toiveesi sydämesi kanssa samalla taajuudella ja jos näin on, voit olla huoletta, olet matkalla kohti unelmiesi toteutumista, tämä on väistämätöntä, tämä on Universumin laki.
Ainoat asiat, jotka tapahtumien kulkua hidastavat, ovat huolemme ja murheemme, mitkä nekin kuuluvat jokaisen elämään ja joilta emme ihmisinä voi välttyä. Elämä on vuoristorataa ja kun olet sen kyydissä, älä unohda unelmiasi, anna niille aikaa, vaikka vain ajatuksissasi, sekin riittää, ne eivät koskaan unohda sinua, jos sinä et unohda niitä.
Minulla on aina ollut suuria unelmia eläinkommunikoinnin varalle, olen sydämessäni haaveillut, että vielä jonakin päivänä, voin viedä eläinten viestin koko maailmalle ja saada niiden äänen, jotka eivät puhu ihmisten kieltä, kuuluville kaikkialle. Minulla oli oma aikatauluni, parempi, jos kaikki olisi tapahtunut sillä sekunnilla, saman tien, kun ajatukset ja ideat tulivat. Niin ei tietenkään käynyt ja nyt tiedän, taaksepäin katsoen en olisi varmasti ollut valmiskaan. Oli monta välietappia ja asemaa, monta mutkaa ja käytännön asiaa, jotka minun piti selvitellä ja oikoa. Välillä luulin, että mitään ei koskaan tapahdu, tuntui kuin junnaisin paikoillani, polkisin vettä loputtomassa virrassa, lyöden vastoinkäymisten vastapalloon näkymättömällä mailalla, kunnes…
Joku jossain Universumin kätköissä totesi, että pallokone on tyhjä ja vettäkin on virrannut riittävästi, olen saanut tuolla treenillä riittävästi voimia ja valmiutta ottaa vastaan seuraavan askeleen.
En unohda sitä hetkeä ikinä, kun istuimme Skypessä Rythmian omistajan kanssa (Rythmia, Life Advancement Center) ja hän kertoo meille, että he kutsuvat meidät opettamaan eläinkommunikointia ja healingia Costa Ricaan, heidän maailman kuuluun retriittikeskukseensa.
Olimme nähneet noin puoli vuotta aikaisemmin dokumentin ”The Reality of Truth” (nähtävissä myös YouTubessa). Yksi dokumentissa mukana olevista tähdistä on Michelle Rodriguez. Elokuvan loppupuolella puhuttiin tästä unelmien paikasta, sen parantavista voimista ja taianomaisesta ilmapiiristä. Sanoin silloin Ingelalle, että tuonne meidän pitää mennä, siinä on paikka, joka todella resonoi minun sydämeni kanssa. Sillä hetkellä en osannut arvata, että sydämeni taajuus kohtasi pyyntöni ja ajatukseni taajuuden niin täydellisellä tavalla, että me emme menisi sinne vain vieraaksi vaan toden totta jakamaan oman tietämyksemme ja opettamaan sen kaikille heidän kansainvälisille vierailleen.
Retriitti kestää aina viikon kerrallaan ja vieraat tulevat jokainen hakemaan omaan elämäänsä eväitä sekä ihmeitä, mitä tuo paikka tarjoaa jokaiselle, joka on valmis vastaanottamaan. Opettajina heillä käy toinen toistaan kuuluisimmat ja menestyneimmät asiantuntijat, terveyden ja henkisyyden ja kaiken siihen liittyvän alalta. Nämä ihmiset ovat istuneet haastateltavana Oprahin ja Ellen DeGenereksen ohjelmissa, he ovat kirjoittaneet best seller kirjoja ja luennoivat tuhansille ihmisille. Ja nyt me olemme täällä, heidän kanssaan, samalla viivalla, mikä tietenkin saa pienen suomalaisen eläinkommunikoijan pään hieman pyörälle ja sydämen suorastaan kiljumaan onnesta. Näin siis muuttui suomalainen sauna Costa Ricalaiseen kosteuteen, mitä ihanimmalla ja yllättävimmällä tavalla, juuri kun aika oli oikea, sitä hetkeäkään epäilemättä.
Olin minä pyytänyt Universumilta myös paikkaa ja aikaa kirjoittaa seuraavaa kirjaani ja onneksi Universumilla oli jälleen ässä hihassa, ”lyödään kaksi kärpästä kerrallaan” ja meidät lennätettiin tänne jo kuukausi ennen H-hetkeä. Saamme asua totaalisessa rauhassa, kuten sanottu, sademetsän reunalla, missä minulla on täydellinen rauha ja ihmeellinen inspiraatio kirjoittaa.
Nyt sitten jännitys vasta alkaakin kasvaa, mihin tie vie tämän jälkeen, mitä tästä kaikesta seuraa? Ihan hyvä etten tiedä, mennään vain, suunnitelma tulee sitten perässä. Olen onnellinen, että olin tietämätön kaikista tulevista käänteistä, olisin moneen kertaan ehtinyt hermoilla ja stressata, mitä tästä tulee ja miten kaikki sujuu. Tietämättömyys välillä voi todella olla lahja, yllätys on aina sitäkin parempi!
Haluan toivottaa kaikille totaalisen upeaa ja antaumuksellista kesää, nautitaan ja haaveillaan!
Rakkaudella,
Maiccu
