Moni meistä on itselleen hyvin vaativa. Itseen kohdistetaan vaatimuksia jotka ovat epäinhimillisiä ja epärealistisia. Omaa toimintaa ohjaa pelko epäonnistumisesta, häpeästä ja syyllisyydestä.
Ihminen saattaa näyttää ulospäin reippaalta ja itsevarmalta, mutta emme tiedä mitä hän sisällään oikeasti tapahtuu. Se mitä näemme ulospäin menestyksenä, saattaakin olla joskus kovan puskemisen ja suorittamisen lopputulos, eikä ihminen itse ole vieläkään tyytyväinen. Miksi? Koska armottomuuden äänille ei riitä mikään.
Esimerkiksi itse sain kehuja ja kiitosta kuinka urheilullinen olin, kuinka kurinalainen olen ja kuinka vastuullinen olen. Minua ohjaava voima oli kuitenkin valtaosan ajasta armottomuus ja pelko.
Armottomuuden äänet ovat usein sisäistettyjä ääniä, joita olemme ehkä kuulleet vanhemmilta, kiusaajilta ja tv:stä. Sanomme itsellemme yhä uudestaan ja uudestaan niitä julmia asioita, joita meille on sanottu. Ja keksimme kyllä auliisti ihan uusiakin syytöksiä, varsinkin jos vertaamme itseämme muihin.
Armottomuuden takana on haavoja ja pelkoja. Suorittaminen ja täydellisyydentavoittelu ovat opittuja selviytymiskeinoja. Ne ovat tulleet suojaksi pitämään piilossa mm. riittämättömyyden, petetyksi ja hylätyksitulon tunteet. Niin hullulta kuin se kuullostaakin, armottomuus on myös selviytymiskeino. Se on oikeasti pyrkinyt auttamaan, joskin ontuen.
Armottomuuteen liittyy sääntöjä, joiden mukaan “pitää” toimia. Sillä muuten ahdistaa ja paljon. Vaikka miten näitä sääntöjä tottelisi, ei se tosiaan riitä. Sama on tehtävä vähintään huomenna uudelleen.
Armollisuuden opettelu itselle ei tapahdu yhdessä yössä, eikä viikossakaan. Jotta sitä oikeasti on valmis opettelemaan, on usein tarvinnut hakata päätä varsin paljon seinään. Armottomuuden hinta alkaa käydä liian kovaksi. Minulla se tarkoitti sitä että sekä fyysisen- että mielenterveyden oli lähes prakattava. Jästipää mikä jästipää.
Armollisuuden opettelu on…
- Epärealistisista vaatimuksista hellittämistä
- Omien tunteiden vastaanottamista, suostumusta tuntea mitä tuntee
- Ymmärryksen harjoittelua, sillä kun tutkit aiempia elämänkokemuksiasi voi ymmärtää varsin selkeästikin miksi olet alkanut suojautumaan
- Joustavuuden harjoittelua ja kontrollista irroittamista
- Kaikki edellä mainittu kysyy aikaa, toistoja ja haparoivaa harjoittelua. Se on matka jota ei voi kopioida tai oppia kirjoista, sen läpi on elettävä.
Nämä 6 arvokasta asiaa armollisuus tuo elämääsi
- Luottamus. Ei sellaista hullua, vaan sellaista herkkää.
- Hyväksyntä. Ei sellaista uhrautuvaa, vaan sellaista syvää.
- Yhteys johonkin itseä suurempaan. Ymmärtää että ei voi kontrolloida elämää, mutta voi vaikuttaa siihen miten elämään suhtautuu.
- Inhimillisyys. Rosoisuuden hyväksymistä osana elämää.
- Lupa olla erehtyväinen. Koska me olemme.
- Joustavuus. Asiat ei ole enää niin mustavalkoisia tai joko/tai.
- Ennen kaikkea, armollisuus itselle tuo turvaa. Se on tuki, jossa haluat olla omalla puolellasi. Et itseäsi vastaan.
