Ihmisen mieli on jokseenkin kummallinen. Kaikki meistä varmasti haluavat elää hyvää ja onnellista elämää, mutta kuitenkin alitajuisesti usein itse rajoitamme omaa onnellisuuttamme. Olemme luoneet jonkinlaisen sisäisen säännöstön, jota mielemme ylituomari tulkitsee, milloin meillä on lupa olla onnellisia ja milloin ei.
Itse aikoinaan ihan oikeasti uskoin, että sitten kun olen tehnyt itselle määrittelemäni tehtävät ja saavuttanut tavoitteeni, niin sitten saisin levätä ja olisin onnellinen. Mutta jostain syystä tuota auvoista levon ja onnen tilaa ei koskaan tullut. Aina vain oli edessä uusia tehtäviä ja vielä korkeampia tavoitteita, jotka saattoi tehdä vielä nopeammin, tehokkaammin ja paremmin.
Onnellisuuskäsityksemme on tietynlainen onnellisuuden lakikirja. Ajatusmalli, joka pohjautuu omaksumiimme käsityksiin, arvoihin ja uskomuksiin. Ja tuo onnellisuuskäsityksemme vaikuttaa hyvin voimakkaasti siihen, miten koemme onnellisuutta. Miten annamme itsellemme luvan olla onnellisia. Ja miten rajoitamme tai edistämme onnellisuuttamme.
6 käsitystä onnellisuudesta
1. Onnellisuus suoritteena
Netti ja naistenlehdet tulvivat juttuja, joissa kerrotaan esim. 7 tapaa saavuttaa onnellisuus. Itsekin olen lukenut ja jakanut niitä. Tällaisten ohjeiden takaa löytyy käsitys, että onnellisuus olisi ponnistelujen, toiminnan tai tekemisen sivutuote. Ikään kuin onnellisuus ei olisi olemassa luonnollisesti, vaan se pitäisi saavuttaa erilaisten toimien, hyvän työmoraalin ja tulosten kautta. Samalla unohdetaan, että onnellisuus on olemassa jo ennen to do -listan laatimista tai tehtävien yliviivaamista. Sillä…
Onnellisuus ei ole jotain, mitä saat aikaan.
Onnellisuus on jotain, minkä hyväksyt.
2. Onnellisuus omistamisena
Usein ajattelemme onnellisuutta jonakin, mikä tulisi saada haltuun tai mitä pitäisi onnistua vetämään puoleemme. Tai jollain muulla tavalla pyritään manifestoimaan se elämäämme. Tällöin onnellisuus käsitetään joksikin itsemme ulkopuolella olevaksi kohteeksi tai asiaksi, joka pitäisi jollain tavalla löytää ja pitää hallussaan. Vaarana tässä onnellisuuskäsityksessä on, että se kannustaa meitä enemmän omistamaan onnellisuutta kuin olemaan onnellisia. Sillä…
Onnellisuus ei ole jotain, jota sinulla on.
Onnellisuus on, kuka sinä olet.
3. Onnellisuus palkintona
Tämän käsityksen mukaan onnellisuus pitää ansaita. Onnellisuus on kuin mitali, joka voitetaan olemalla riittävän hyviä, riittävän vastuullisia, riittävän menestyneitä tai riittävän jotakin muuta. Ennen kuin koet itsesi tuon mitalin arvoiseksi, mielesi ylituomari ei oikeutta sinua olemaan onnellinen. Mutta mistä ikinä voi tietää olevansa riittävä ylituomarilleen? Vaarana on, ettei tuota palkintoa saavuta ikinä. Sillä…
Onnellisuus ei ole palkinto, joka saadaan. Onnellisuus tunnistetaan.
4. Onnellisuus määränpäänä
Tässä käsityksessä onnellisuus on jonkinlainen maalilinja, joka joskus ylitetään. Ja jotta voidaan saapua maaliin, onnellisuutta etsitään, se pyritään löytämään tai sitä tavoitellaan katse tulevaisuudessa. Puhutaan onnelliseksi tulemisesta eikä niinkään onnellisena olemisesta. Kuitenkin halussamme tulla onnelliseksi usein herkästi unohdamme mahdollisuuden, että saatamme jo olla onnellisia. Sillä…
Ainoa tapa tulla onnelliseksi on olla onnellinen jo nyt.
5. Onnellisuus valintana
Onnellisuuteen voidaan viitata myös mielentilana. Puhutaan mielenrauhasta tai sisäisestä ilosta ja uskotaan, että onnellisuus on jonkinlaista mielen sisäistä työskentelyä. Tämä käsitys pohjautuu uskomukseen, että onnellisuus voidaan valita. Mutta mitä tapahtuu, jos päänsärky tai jokin muu elämän haaste yllättää? Onko onnellisuus olemassa vain, kun valitsemme sen? Onnellisuus ei häviä, vaikka emme valitsisi sitä. Sillä …
Onnellisuus ei ole pelkästään mielentila. Onnellisuus on tapa olla.
6. Onnellisuus identiteettinä
Kun onnellisuus koetaan tapana olla, puhtaana harmoniana tai todellisena luontonamme, on kyse onnellisuudesta identiteettinä tai minuutena. Onnellisuuteen voidaan viitata silloin myös energiana tai taajuutena. Tällöin onnellisuus käsitetään persoonattomana potentiaalina. Mahdollisuutena, jonka kaikki jakavat ja joka virtaa kaikissa luoduissa, niin yksilön sisällä kuin ulkopuolellakin. Valitettavasti tällainen onnellisuus on egollemme aivan liian suuri käsitettäväksi. Mutta totuus on, että onnellisuudella ei ole mitään tekemistä egon kanssa. Sillä …
Todellinen minuus on onnellisuus.
Omalla kohdallani mieleni ylituomari hiljeni vasta oivallettuani, että egoni lisäksi minulla on toinen minuuden taso. Todellinen minuus, joka on puhdasta rauhaa, harmoniaa ja onnellisuutta. Joskus, jos unohdan todellisen minuuteni ja juutun egoni ohjaukseen, kuulen vielä ylituomarini äänen. Mutta otan sen vaatimukset ja rajoitukset enemmän muistutuksena siitä, että on aika siirtyä todellisen minuuteni yhteyteen.
Muutama rauhallinen syvähengitys tai hetki hiljentymistä saa minut muistamaan, että aito onnellisuus on olemassa aina. Silloinkin kun elämä haastaa ja olo on surullinen, todellinen minuuteni täysin rauhallisena lohduttaa lempeästi ja hyväksyen surevaa minääni.
Sillä aito onnellisuus on alati kestävää. Onnellisuus ei koskaan lopu, onnellisuus ei koskaan katoa.
Teksti pohjautuu juttuun, joka on aiemmin julkaistu Iloversumin sivuilla. Lähteenä: Robert Holden, Be happy. 2009.
