Jos olet taipuvainen suorittamiseen, miellyttämiseen ja omien tarpeidesi unohtamiseen, voi lähes 98% varmuudella sanoa, että rakkaudellisten rajojen teema on tullut sinulle tutuksi tai opettelet sitä parhaillaan.
Omien rajojen tunnistaminen ja niistä huolehtiminen ei tapahdu ihan hetkessä, varsinkaan jos niitä on pitkään laiminlyönyt. Minun piti valitettavasti ajautua uupumuksen ja fyysisen terveyden romahtamisen partaalle ennen kuin olin valmis myöntämään, että tapa jolla elin uuvutti minua jatkuvasti.
Oli harjoiteltava hyväksymään, että:
- jaksamiseni on rajallista
- aina ei tarvitse jaksaa
- jos jatkan samalla tavalla tulen uuvuttamaan itseni uudelleen
- ehkä elämän ei tarvitse olla vain suoriutumista ja
- jos koitan vain täyttää ihanteita, näivistyn itse sisältä käsin ja ilo katoaa elämästäni.
Tiedän, etten ole ainoa.
Jaan rajat kahteen osaan, rehellisiin resursseihin ja emotionaalisiin rajoihin. Tämä osa käsittelee rehellisiä resursseja, joka on käytännöllisempi osa rajoja, siinä missä emotionaaliset rajat koskettavat enemmän tunnetason puolta.
Rehelliset resurssit ovat jotain, jota ei kukaan ulkopuoleltasi voi määrittää. Ne ovat liikkuvaiset ja vaihtelevat elämäntilanteesi, herkkyytesi ja eletyn elämäsi mukaan. Me olemme todella yksilöitä, eikä ole viisasta verrata itseään kehenkään. (Jep, tiedän että tämä on helpommin sanottu kuin tehty… Vertailu kun on ainakin oman egoni lempipuuhaa, jos en ole valppaana.)
Suorittamiseen ja liialliseen miellyttämiseen taipuva yliarvioi helposti jaksamiseensa ja resurssinsa. Tällöin taustalla on usein kipeä tunne omasta riittämättömyydestä, jota koitetaan korjata täydellisyyden tavoittelulla.
9 merkkiä siitä, että resurssejaan on viisasta tarkastella rehellisesti:
- Kiukkuisuus ja ärtymys
- Sisäinen levottomuus ja vaikeus “vaan olla”
- Sanot helposti kyllä silloinkin, kun haluaisit sanoa ei
- Et pysähdy kysymään itseltäsi, mihin sinulla on oikeasti jaksamista, halua tai aikaa
- Ilo ja spontaani nauru alkaa olla kateissa
- Tuntuu siltä, että “koko ajan vaan tulee jotain”
- Ahdistus tai huonommuuden tunne siitä, jos ei pystykään tekemään kaikkea mitä mieli vaatii
- Univaikeudet
- Itkeskely
Miten sitten lähteä työstämään tätä kohtaa, jos huomaa, että omat rajat ovat ylittyneet?
1. Hyväksy tilanteesi
Nyt se mitä tarvitaan on selkeys, tilaa levolle ja palautumiselle. Harjoittele myötätuntoa itseäsi kohtaan. Ja vielä kerran: älä vertaa itseäsi muihin! Me emme tiedä, mitä kukin todella jaksaa.
2. Listaa kaikki projektisi
Listaa kaikki mihin sinulla menee aikaa ja energiaa, kaikki missä olet mukana ja rehellisesti tutki, mitä sinun oikeasti täytyy tehdä. Entä mitä haluat? Mikä tuo iloa? Mitä et ehkä enää halua? Minkä aika ei ole juuri nyt? Uskalla oikeasti karsia.
3. Mitä ihan oikeasti nyt tarvitset?
Tämä on uusi päivittäinen kysymyksesi. Ei se mitä ”pitää”. Mitä sinä nyt tarvitset? Lepoa, tilaa, iloa, ruokaa, köllöttelyä.
4. Taustalla olevien haavojen ja uskomusten työstäminen inhimillisesti
Jottet palaisi takaisin samaan vanhaan, on syvempi uskomustyöskentely tarpeen.
5. Muistuta itseäsi siitä, että tämä on sinun elämäsi.
Sinulla on lupa tutkia mikä on sinulle aidosti tärkeää ja mihin haluat ja et halua käyttää aikaasi.
Kysy: tykkäänkö edes tästä? tuoko tämä minulle iloa ja merkityksellisyyttä elämään ainakin valtaosan ajasta?
Pidä sinusta huolta.