Kevät on heräämisen aikaa, sekä mielen että kehon. Kaikki löydämme eri keinoja tähän herättelyyn – se voi olla kodin sisustaminen, joogan aloittaminen tai ruokavalion muutos kevyempään, mutta moni huomaa etsivänsä jotain uutta ja inspiroivaa. Minun keinoni ovat ravinnon puolelta jo neljättä vuotta mehustaminen ja olen niin iloinen, että saan keväällä uusia makuja ja uutta inspiraatiota villivihanneksista. Niiden käyttämisen edellytyksenä on reipas lenkki luontoon niitä hakemaan. Näin teenkin aina kun minulla on rauhallisempi aamu. Vietän virkistävän miniloman luonnossa.
Olen käynyt villivihanneskursseja, joten tiedän, että kerään villivihannekset turvallisilta paikoilta, joissa ei ole käytetty torjunta-aineita. Vältän keräämästä maanteiden läheisyydestä, koirien ulkoilutusalueilta tai navetoiden ja ulkohuussien lähistöltä. Kysyn maanomistajan lupaa tarvittaessa ja kerään vain sen verran kuin tarvitsen.
Luonnossa minun sisäinen lapseni herää. Juoksen ja kirmailen, usein myös laulan. Ihastelen kasvien ja puiden yksityiskohtia. Jään aina sään salliessa hetkeksi maahan selälleni taivasta tuijottamaan. Huomaan miten upea ja mahtavan iso maailma on, miten voimakas, kaunis ja vahva luonto on. Miten huoleni muuttuvatkaan pieniksi ja merkityksettömiksi sen rinnalla. Luonto hoitaa minua ja minä kiitän sitä. Sanon kiitos joka kerta kun jotain poimin ja kasvatan näin kiitollisuuden tunnetta itsessäni.
Käytän villivihanneksia salaateissa, piiraissa ja popsin niitä raakana välipalaksi, mutta eniten mehustan niitä. En kuitenkaan saisi perheen viittä lasta villivihanneksia syömään salaatissa, mutta onneksi on mehulinko! Mehuihin laitan vaihtelevasti voikukkaa, nokkosta, siankärsämöä, vuohenputkea ja suosikkiani maitohorsmaa, eli Rentun ruusua. Lapsetkin juovat villivihanneksia mielellään, kun niitä on yhdistetty jonkun makean hedelmän kanssa.
Kun teen vihermehuja, käytän aina raaka-aineita maltillisesti ja monipuolisesti. Kourallinen tai kimppu villivihanneksia riittää yhdelle hengelle ja yhdistelen niitä muiden raaka-aineiden kanssa reippaasti käyttäen intuitiota ja seikkailumieltä. Jos mehu maistuu kitkerälle, lisään omenan tai palan ananasta!
Samalla kun kerään villivihanneksia, kerään intuitiolla luonnon kukkia ja lehtiä jalkakylpyä varten. Jalkakylpy rentouttaa kävelyn jälkeen ja luonnon yrttien vaikuteaineet menevät jalanpohjien ihon lävitse ja hiusverisuonistoa pitkin elimistöön. Ripottelen myös suolaa ja eteerisiä öljyjä muutaman tipan veden joukkoon. Nautin olostani niin kauan kuin tuntuu mukavalta, vihermehuani siemaillen.
Tällainen kiireetön aamu on luksusta aisteille! Minilomani on hyvin edullinen, voimaannuttava, maadoittava, vahvistava, rentouttava, piristävä ja hellivä, kaikkea samaan aikaan! Luontoyhteys on yhteyttä itseen. Se on hiljentymistä luonnon rytmiin. Luonnollisena oloon kuuluu rehellisyys, aitous ja kiitollisuus. Anteliaisuus ja runsaus. Kaikki se, mitä luonto meille tarjoaa esimerkillään. Kaikki mitä löytyy luonnosta, löytyy myös meistä. Olemme luontokappaleita ja voimme parhaiten silloin kun olemme harmoniassa luonnon kanssa. Voimme parhaiten kun ravitsemme itseämme sisäisesti ja ulkoisesti luonnon antimilla.
Kuvat: Sari Mattsson
VINKKI: Villivihanneksia voi kerätä niin paljon, että ne eivät lopu syömällä. Haluan tallentaa kevään ja kasvun taikaa pitkälle syksyyn. Kerään ison pussin villivihanneksia ja teen mehupuristimella niistä mehua. Laitan villivihannesten mukaan miedompaa vihreää, kuten kesäkurpitsaa tai kurkkua ja kaadan mehun jääpalamuotteihin. Näitä jääpaloja voin käyttää syksyn tullen mehuihin, smoothien tai jääveden joukkoon ja muistella aurinkoisia kevätpäiviä, voikukkapeltoja ja unelmiani.
