Emme valmistu elämässämme, vaan saamme yksi kerrallaan polkuja päätökseen. Jokainen valinta, jonka teet on uniikki – ei joko oikea tai väärä. Kun elät tietoisesti ja ymmärrät, että valitsematta jättäminenkin on päätös, autat itseäsi elämään jatkuvassa nykyhetkessä. Kun yksi taipale päättyy, alkaa väistämättä uusi. Oppi voi tällöin olla kaunis tai kipeä. Joskus joudumme sanomaan tällöin hyvästit myös ihmiselle, joskus oman itsen etsintä johdattaa meidät toisen luo. Se on elämän mysteeri, kaunis lahja, joka kannattaa ottaa avosylin vastaan.
Yksi järkkymättömämpiä rakastuneen ihmisen uskomuksia on että ”Minun rakkauteni voi muuttaa hänet”. Uskomuksille on tyypillistä, että ne naamioituvat järkiasuun, ja niinpä me ajattelemme tietoisella tasolla: ”Näen, ettei hän oikeasti ole tuollainen vaan paljon herkempi”. ”Kun hän vain alkaa luottaa minuun tarpeeksi, voimme lähentyä ja alamme keskustella”. ”Ei hän tarkoittanut mitä sanoi, hänellä on vain huono päivä”. ”Hän ei tarkoittanut tuolla ilmeellä mitään”. Pahimmillaan voimme saada jopa fyysisen tai henkisen väkivallan näyttämään oikeutetulta käyttäytymiseltä.
Eroseminaareissa tapaan ihmisiä, jotka pohtivat olivatko he kuvitelleet puolisonsa alusta saakka joksikin aivan muuksi vai muuttuiko puoliso yhteisen matkan varrella? Olenko minä vastuussa hänen muuttumisestaan? Vai oliko hän alusta alkaen yhtä kylmä ja piittaamaton, heräsinkö huomaamaan asian vasta loppumetreillä? On kipeää alkaa muistaa yhteisen elämän varrelta hetkiä, jolloin olisi jo itsekunnioituksesta pitänyt lähteä, mutta hyväksytyksi tulemisen tarve ja pelko yksinäisyydestä hätistivät loukkaavat ja kipeät hetket pois muistista.
Kolaus voi olla kova, kun pitkään jatkuneen mitätöinnin jälkeen alistaja vielä on se henkilö, joka tekee päätöksen erosta: Ensin annoin hänen kohdella itseäni huonosti ja sitten hän vielä jätti minut. Tällaisissa tilanteissa jätetty usein pohtii pitkään, tekikö hän jotain väärin. Myöhemmin, tunteiden käsittelyn kautta aukeaa tilaa pohtia sitäkin, mitkä syyt johtivat oman itsen hylkäämiseen?
Olisiko mahdollista ajatella, että se minkä näet on se, mitä saat? Parisuhdeterapeutit sanovat että usein ensimmäiset parisuhteessa tulevat haasteet ovat samoja, joita käsitellään myös suhteen loppumetreillä, mutta suuremmalla volyymilla. Jos siis deittisi jo ensimmäisten kuukausien aikana osoittautuu makuusi liian epäluotettavaksi, kovasti viinaan meneväksi, satunnaiseksi pössyttelijäksi, läheisyyspelkoiseksi tai umpimieliseksi murjottajaksi on hyvin mahdollista, ettei tilanne rakastamalla parane vaan jopa pahenee. Ei vaikka rakastaisit kuinka täysiä.
Voit kuitenkin ottaa asian puheeksi ja katsoa tuleeko sillä muutosta aikaan? Toinen kuuntelee sitä herkemmällä korvalla mitä tärkeämpi sinä olet hänelle ja mahdollinen muutos syntyy hänen omasta valinnastaan. Yksi vaikeimmista opeista meille ihmisille on, että vain itseään voi muuttaa, vain omasta halustaan voi muuttua. Sen muistaminen on vaikeaa, koska usein koemme oman elämämme ja parisuhteemme olevan poikkeustapaus.
Elämä antaa kauneintaan, kun olet valmis antautumaan sen mahdollisuuksille. Kannattaa pysähtyä ihmisen vierelle ja antaa kommunikaation kutoa ainutlaatuista kudelmaa välillenne. Ei vain puolison tai ystävän seurassa, vaan kaikkialla missä sinun on mahdollista kohdata lähimmäinen. Kysy, kuuntele ja hymyile. Katsele ja ota katseita vastaan. Parantava ihmissuhde on mikä vain suhde, jossa on avoimuutta ilmaista turvallisesti tunteita ja lupa olla oman itsensä kokoinen. Kuinka tuntisit itsesi, jos et tutustuisi itseesi toisten kautta? Kuinka voisit tietää kuka olet, jos et olisi valmis vastaanottamaan palautetta? Kun tunne kertoo, ettei sinun ole hyvä olla, suojaa rajojasi. Kun tunnistat rakkauden, ota se rohkeasti vastaan.
